ku­ma­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kumahtaa

Etymologia

Vanhin tieto
Hemminki Maskulainen, 1605
Levinneisyys
Etelä-Pohjanmaa, paikoin sav- ja kaakkoismurteet
Vastineita
karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’
lyydigumaita ’kumata’
vatjakumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’
virokumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; suomi → luulajansaame kumāitit ’humista (tuuli)’, pohjoissaame gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, inarinsaame kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’
–? komi gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumata