1kumina1 – eräs yleinen sarjakukkaiskasvi; sen lohkohedelmät, joita käytetään mausteena
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja
← nykyruotsi kummin, vanh. kummen, muinaisruotsi kumin (= nykytanska kummen ← keskialasaksa komen, komin ← latina cuminum ← kreikka kýminon ← seemiläinen, esimerkiksi heprea kammôn).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kummīna |
|---|
| karjala | kumina, ‑o |
|---|
| vatja | kumina |
|---|
2kumina2 – kumiseva ääni, kumu
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kumata yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame
Onomat. sanoja.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’ |
|---|
| lyydi | gumaita ’kumata’ |
|---|
| vatja | kumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’ |
|---|
| viro | kumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; suomi → luulajansaame kumāitit ’humista (tuuli)’, pohjoissaame gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, inarinsaame kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’ |
|---|
| – | ? komi gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja