Asiasanasto.fi

kummastuminen

substantiivi

/ˈkumːɑstuminen/

Johdettu sanasta: kummastua

Merkitys

  1. 1.kummiinsa joutuminen, kummastuneeksi tuleminen

Etymologia

teonnimi verbistä kummastua

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Mutta kummastuminen, tiedäthän, sopii vain sylivauvalle, pienelle, pullakalle, pyöreäsilmäiselle olennolle, jolla on kuoppasia poskissa ja joka sopertelee ensimäisiä sanojaan.

Sarah Doudney, Kun me olimme tyttöjä

Minä astuin sisään, mutta — minulle on paljo tapahtunut mailmassa, jota en ole ymmärtänyt, ja usein olen minä kummastunut — mutta tässä ei ollut yksistään kummastuminen, tässä täytyi hämmästyä!

Fritz Reuter, Maamiesajoiltani

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikummastuminen
Genetiivikummastumisen
Partitiivikummastumista
Essiivikummastumisena
Translatiivikummastumiseksi
Inessiivikummastumisessa
Elatiivikummastumisesta
Illatiivikummastumiseen
Adessiivikummastumisella
Ablatiivikummastumiselta
Allatiivikummastumiselle
Abessiivikummastumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit