kum­mas­tu­mi­nen

substantiivi/ˈkumːɑstuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kum-mas-tu-mi-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Johdettu sanasta: kummastua

Merkitys

  1. kummiinsa joutuminen, kummastuneeksi tuleminen

Esimerkkilauseet

Mutta kummastuminen, tiedäthän, sopii vain sylivauvalle, pienelle, pullakalle, pyöreäsilmäiselle olennolle, jolla on kuoppasia poskissa ja joka sopertelee ensimäisiä sanojaan.
— Sarah Doudney, Kun me olimme tyttöjä
Minä astuin sisään, mutta — minulle on paljo tapahtunut mailmassa, jota en ole ymmärtänyt, ja usein olen minä kummastunut — mutta tässä ei ollut yksistään kummastuminen, tässä täytyi hämmästyä!
— Fritz Reuter, Maamiesajoiltani

Etymologia

teonnimi verbistä kummastua

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kummastuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kummastuminen