kum­ma

substantiivi, adjektiivi/ˈkumːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kum-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 877. yleisin sana

Merkitykset

  1. outo, erikoinenOlipa kumma juttu!
  2. käytetään kysymyssanan kanssa esittämään ihmetystä; ihmeMiksi kummassa hän niin teki?

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ja kummaa olikin, etteivät kuulat olleet koskeneet kuin yhden käsivarteen näistä.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Uunilattialta hän toi ruokapöydän äärestä tuolin, joita siinä oli yksi kummallakin puolella pöytää, ja asetti sen peräpöydän ja sivupenkin kulmaukseen, huoneen kunniapaikkaan, kun vieraita oli talossa.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
Richardsonille tässä esiintyvä oli vain eksponentti vailla sen kummempaa merkitystä, mutta arvioitaessa rannan pituutta osoittautuu, että on riippumaton tavasta, jolla pituus mitataan.
— Wikipedia: Hausdorffin dimensio

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kumma lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ihme kumma, ja Lopo kun ei häntä ollut huomannutkaan silloin käydessään.
— Minna Canth, Kauppa-Lopo
No niin, onpa kummempaakin nähty: eikö joku Ekeman aikoinaan nainut palvelijatartaan.
— Juho Koskimaa, Elämää katsellessa
Jostakin kaukaa erottivat vanhuksen korvat outoa kummaa, kuin kavionkapsetta lumiselta tieltä...
— Santeri Ivalo, Viipurin pamaus
Vaan kerran mulla oli vielä kummempi otus siiman päässä.
— Santeri Ivalo, Iltapuhteeksi II

Etymologia

1kumma1 – ihme

Vanhin tieto
Gabriel Joosepinpoika Calamnius, 1734
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkumma, kummallīn, kummitella ’kummastella, ihmetellä’
karjalakumma, kummassella, kummitella ’ihmetellä, kummastella’, kummitus
lyydikum (mon. kummad) ’kumma, ihme’, kummakas ’huvittava, naurettava, hauska’
vatjakumma ’ihme’, kummise̮lla ’ihmetellä’, kummite̮lla ’sama merkitys; kummitella; tehdä ihmeitä, ihmetekoja’, kummituz ’kummitus, aave; ihme, ihmetyö’
virokumm: ime-kumm ’kummallinen (ihminen)’, kummitada ’kummitella’, kummitus ’pelottava näky, aave, kummitus’, (suomi → kirjak.) kummaline ’kummallinen, kumma, merkillinen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobˈme (inarinsaame) ’aave, kummitus’, gobˈmedit (luulajansaame) ’kummitella’, inarinsaame komȧšiđ ’kummastella’ (? ← suomi); pohjoissaame gumˈma (luulajansaame) ’kummallinen’ ← suomi.

2kumma2 – risti-isä, ristiäiti, kummi

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: gumme)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kummi yhteydessä

Lainalähde: ← nykyruotsi murt. gumme ’mies; risti-isä’, muinaisruotsi gumme, gumi ’mies; ukko’ = muinaisnorja gumi ’mies’. — suomi kumma (Agr Gummat, Westh cummat mon.; Varsinais-Suomi itäosa Etelä-Häme Uusimaa) ’kummi’, viro murt. kumm (g. ‑a) ’sama merkitys’ ← nykyruotsi gumma ’eukko, akka; (murt.) ristiäiti’ (osittain kai lyhentymä ← gudmoder, gudmor, gummor ’ristiäiti’), muinaisruotsi guma, gumma ’nainen, eukko’.

Samaa juurta olevia sanoja

3kumma3 – kuuma

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuuma yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkūma ’kuuma; kylmä’, kūmeta, kūmentā; kūmattā ’näkyä himmeästi; kuumottaa, kuvastaa’
karjalakuuma, (Tver Tihvinä) kuhma ’hehkuva, tulipunainen; kuuma’, kuumeta, kuumentoa; kuumottoa ’kumottaa, näkyä kaukaa, häämöttää, pilkottaa, siintää; hohtaa, paistaa tai loistaa himmeästi, säteillä’
vatjakūma ’kuuma; kuumuus, punahehku’, kūme̮ttā ’kuumentaa’
virokuum (g. ‑a) ’kuuma, tulinen, polttava; helteinen, paahteinen’, kuumata ’kuumoittaa, hohkaa’, kuumeneda ’kuumeta, tulistua’, kuumendada ’kuumentaa, lämmittää’
liivikūmi ’hehkuvan kuuma’.

suomi → pohjoissaame gumes ’hehkuvan kuuma (rauta), polttava (helle)’, inarinsaame kume ’kuuma’, pohjoissaame gubmot (inarinsaame) ’kuumeta’.

Samaa juurta olevia sanoja

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakumoittoa ’kumottaa’
vatjakuma- ’hehkua’
virokuma ’kuulto, kumotus, kajastus, kajo, siinto, hohde’, kumu (Wied) ’hohde, loiste’, kume (g. ‑da, Wied) ’heikosti loistava, hohtava’, kumada ’kuultaa, kumottaa, kajastaa, siintää, hohtaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.strange, odd, weird, bizarre, queer, on earth, in the world
  • ranskaspécial, bizarre (mf), drôle (mf), étrange (mf)

Englanninkieliset vastineet

  • queer
  • strange
  • odd
  • weird
  • bizarre
  • on earth
  • in the world

Esiintymistiheys

337 493 esiintymää · 128.6 / milj.

Suomi24
152.4
Sanomalehdet
36.1
Aikakauslehdet
20.3
Wikipedia
9.0
Reddit
92.1
Tekstitykset
26.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: kumma – kummempi – kummin

Riimit

-umːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumma