kuok­ki­mi­nen

substantiivi/ˈkuo̯kːiminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kuokkia

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kuokkia

Etymologia

kuokkia + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Pois piti heittää kuokkiminen.
— Väinö Kataja, Kruununtorppari
Päinvastoin kuin emäntä, hän oli utelias näkemään, miten suon kuokkiminen kävisi laatuun puhdetyönä marraskuussa.
— Urho Karhumäki, Kylä järven rannalla
Kuokkiminen tarkoitti alkujaan kerjäämistä.
— Wikipedia: Kuokkavierailu

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuokkiminen
Genetiivikuokkimisen
Partitiivikuokkimista
Essiivikuokkimisena
Translatiivikuokkimiseksi
Inessiivikuokkimisessa
Elatiivikuokkimisesta
Illatiivikuokkimiseen
Adessiivikuokkimisella
Ablatiivikuokkimiselta
Allatiivikuokkimiselle
Abessiivikuokkimisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet