kuo­lin­pu­ku

substantiivi/ˈkuo̯linˌpuku/
Jaa

Yhdyssana: kuolla + puku

Johdettu sanasta: puku

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. vaatteet tai asu, joka puetaan vainajalle

Esimerkkilauseet

Ennen aikaan oli vanhoilla vaimoilla tapana — niin tehdään vieläkin toisinaan — jo eläessään laittaa itselleen kuolinpuku: sukat, lakit ja kukkelit, läpituoheen vain ommellut.
— Samuli Paulaharju, Syntymä lapsuus ja kuolema
Usein olin Muhamed Isan kanssa nauranut vanhuksen omituiselle päähänpistolle ottaa moinen kuolinpuku matkalle.
— Sven Hedin, Transhimalaja II

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuolinpuku
Genetiivikuolinpuvun
Partitiivikuolinpukua
Essiivikuolinpukuna
Translatiivikuolinpuvuksi
Inessiivikuolinpuvussa
Elatiivikuolinpuvusta
Illatiivikuolinpukuun
Adessiivikuolinpuvulla
Ablatiivikuolinpuvulta
Allatiivikuolinpuvulle
Abessiivikuolinpuvutta

Riimit

-uku

Kaikki riimit

Lähteet