kuorin

substantiivi, verbi

/ˈkuo̯rin/

Johdettu sanasta: kuoria

Merkitys

1.kääntöauran osa, joka pudottaa kasvijätteen kääntyvän viilun alle, jotta ne maatuvat maan sisällä

säälikää meitä!" sanoo kreivitär melkein nyyhkyttäen, vaikka hänellä, joka istuu kuorin turvaamana, ei ole mitään peljättävää.

Ja Hornan lippu ristin vieres liehuu, Ja viirin musta pilkku himmentää, Ja lemmen neste Herran kalkis kiekuu, Ja Hornan teltta kuorin pimittää.

Saarnastuoli on kirkon etuosassa, usein kuorin ja kirkkosalin rajalla tai jopa kirkkosalin puolella, usein kirkon pohjoissivulla, ns.

-uorin