kuo­ro­lau­sun­ta

substantiivi/ˈkuo̯roˌlɑu̯suntɑ/
Jaa

Yhdyssana: kuoro + lausunta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ryhmän yhdessä suorittama runojen tai muun tekstin lausuminen

Esimerkkilauseet

Seurasi maatalous- ja kerhoaiheisia runoja ja kertomuksia, yksin- ja kaksinlauluja, kuorolausuntaa sekä hupaisia pikku ilveilyjä, jotka kiitollinen yleisö otti vastaan erittäin suosiollisesti, parhaimmat palat jopa iloulvahduksin ja ukkosjylinää muistuttavin jalkataputuksin.
Urho Karhumäki, Päivärannan kesä
Nykyaikaista bolshevistis-kollektiivista kuorolausuntaa, joka olisi ollut tässä paikallaan, ei silloin tunnettu, mutta sehän on käytettävissä milloin vain näytelmää tahdotaan esittää.
Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia V
Kansankirja, Helsinki 1946 Maa alla suven ja auringon : kuorolausunta sikermä Erkki Mutrun ym.
Wikipedia: Erkki Mutru

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuorolausunta
Genetiivikuorolausunnan
Partitiivikuorolausuntaa
Essiivikuorolausuntana
Translatiivikuorolausunnaksi
Inessiivikuorolausunnassa
Elatiivikuorolausunnasta
Illatiivikuorolausuntaan
Adessiivikuorolausunnalla
Ablatiivikuorolausunnalta
Allatiivikuorolausunnalle
Abessiivikuorolausunnatta

Riimit

-ɑusuntɑ

Kaikki riimit

Lähteet