kuor­tu­nut

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuor-tu-nut (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. aktiivin perfektin partisiippi verbistä kuortua

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Kuortunut multa rapiintuu kuohkeaksi, oraat kumartelevat syvään ja vuorokauden kuluttua osoittavat ilmeistä ihastustaan odottamattoman kampauksen johdosta.
— Urho Karhumäki, Halki vuoren
Syrjäistä metsäpolkua hän öiseen aikaan tallusteli; kulki kaitaista kinttutietä, joka alamäen rinteestä metsien poikki luikerteli tuuhean viidakkolehdon halki, jonne ruskokaan ei kuortunut valaisemaan.
— Jussi, Sipolan Aapon kosioretki
137. Pinnassaan ruma, kuortunut kuotta: alkutekstin mukaan suolaveden pahoin pitelemänä (eli rumentamana); luultavasti tarkoitetaan, että Odysseuksen ruumis oli suolaisen sakan peitossa, vrt. XXIII 237.
— Homeros, Odysseia

Englanninkieliset vastineet

  • encrusted

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuortunut. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuortunut