ku­rah­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. mennä kiinni, kokoon; kuivua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuroa yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, saame, nenetsi, selkuppi, kamassi
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkurrōja, kurroa ’harsia’
karjalakuruo ’ommella huonosti; kuroa, harsia; paikata’
viromurt. (Kuusalu) kuru- ’rypistää, tehdä laskoksia, kuroa (esimerkiksi kenkiä)’ (? ← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegorrât ’sitoa’
–? komi ke̮rni̮ ’laskostaa, koukistaa’
nenetsihūrā-, kurrā- ’sitoa, köyttää (kuorma)’, hūŕēr ’liistesarja, ‑levy’
selkuppikurá- ’palmikoida, kutoa (esimerkiksi mertaa)’
kamassikɯrĺä- ’sama merkitys’

karjala → venäjä murt. kurát́ ’ommella huolimattomasti; kirjoittaa huonosti’. Vertaa myös kuristaa. komi ke̮rni̮ voinee olla saame goarrot ’ommella’ ja karjala koruo ’harsia; tehdä huonosti; puhua joutavia jne.’ sanojen vastine.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kurahtua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurahtua