ku­ro

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-ro (2 tavua) · 4 kirjainta

Johdettu sanasta: kuroa

Merkitykset

  1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuroa
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuroa
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuroa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuroa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, saame, nenetsi, selkuppi, kamassi
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkurrōja, kurroa ’harsia’
karjalakuruo ’ommella huonosti; kuroa, harsia; paikata’
viromurt. (Kuusalu) kuru- ’rypistää, tehdä laskoksia, kuroa (esimerkiksi kenkiä)’ (? ← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegorrât ’sitoa’
–? komi ke̮rni̮ ’laskostaa, koukistaa’
nenetsihūrā-, kurrā- ’sitoa, köyttää (kuorma)’, hūŕēr ’liistesarja, ‑levy’
selkuppikurá- ’palmikoida, kutoa (esimerkiksi mertaa)’
kamassikɯrĺä- ’sama merkitys’

karjala → venäjä murt. kurát́ ’ommella huolimattomasti; kirjoittaa huonosti’. Vertaa myös kuristaa. komi ke̮rni̮ voinee olla saame goarrot ’ommella’ ja karjala koruo ’harsia; tehdä huonosti; puhua joutavia jne.’ sanojen vastine.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuro