ku­ri­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. hyvän-; pahankurinen ’totteleva, kiltti; tottelematon, vallaton’

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuri yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lähtökohta: Jälkimmäisen selityksen mukaan sana voisi olla skandinaavinen alkuperää, vertaa muinaisruotsi skura ’lovi, rako, kuilu’; myös kura2 (katso tätä) voisi kuulua samaan yhteyteen.

On selitetty, että lähtemällä murt. tavattavasta merkityksestä ’kapeikko, sola, kuja’ voidaan kuri yhdistää sanaan kuru (katso tätä). Toisaalta on oletettu alkumuotoa *kura ja alkumerkitystä ’puoli, suunta’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkuri ’kuri, komento’
karjalakuri ’kuri, (hyvä) järjestys, komento; kuritus; kuje’

(inkeroinen ja karjala todennäköisesti kuten ainakin pohjoissaame guritit (luulajansaame) ’kurittaa’ ← suomi).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kurinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurinen