kuu­le­mi­nen

substantiivi/ˈkuːleminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kuulla

Merkitykset

  1. se, että kuulee; kuulla-verbistä muodostettu teonnimiSitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
  2. se, että kuullaan; kansalaisille tai muille asianosaisille annettu tilaisuus kommentoida päätöstä; asiantuntijoiden haastattelu johonkin liittyenTodistajien kuuleminen vie aikansa.

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.hearing, interview
  • ruotsihörande
  • esp.audiencia (f)
  • italiaudienza (f)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Hänelle riitti Kristinan katseleminen; ja hänen äänensä kuuleminen oli hänelle suurin nautinto maailmassa.
— Carl Blink, Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa II
Niin, selittivät miehet salaperäisinä, hekin olivat kuulleet jotakin — asioita, joiden kuuleminen ei ennustanut hyvää; he olivat kuulleet, että henget olivat liikkeellä ja ampuivat, eivätkä he tahtoneet enää viipyä päivääkään maassa, joka oli niin noiduttu.
— H. Rider Haggard, Maiwan kosto
Tärkeä osa tutkintaa ovat erilaiset rekonstruktiolaskelmat, joiden perusteella saadaan selville, mitä onnettomuuden tai vaaratilanteen aikana tapahtui missäkin järjestyksessä, sekä tapahtumassa mukana olleiden henkilöiden ja silminnäkijöiden kuuleminen.
— Wikipedia: Onnettomuustutkintakeskus

Englanninkieliset vastineet

  • hearing
  • interview

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuuleminen
Genetiivikuulemisen
Partitiivikuulemista
Essiivikuulemisena
Translatiivikuulemiseksi
Inessiivikuulemisessa
Elatiivikuulemisesta
Illatiivikuulemiseen
Adessiivikuulemisella
Ablatiivikuulemiselta
Allatiivikuulemiselle
Abessiivikuulemisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet