kuulo
substantiivi/ˈkuːlo/kuu-lo (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 4 235. yleisin sana
Johdettu sanasta: kuulla
Merkitys
- kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaistiHänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Hänellä olikin tarkka kuulo, sillä minä en kuullut sieltä mitään, vaikka seisoin lähempänä, eikä minullakaan huono kuulo ollut.Varhaisimmasta lapsuudesta asti hänen oli täytynyt herkistää näköään, kuuloaan, hajuaan, makuaan ja tuntoaan, ja nämä olivat olleet hänelle paljon tärkeämmät kuin aivot, jotka olivat kehittyneet hitaammin.Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi maksimaalisen hapenottokyvyn, sydämen ja verenkierron toiminnan, lihasmassan ja lihasvoiman, muistin, reaktioajan, ihon ja keuhkojen elastisuuden sekä näön ja kuulon aleneminen.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuulo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
- Verbit
- Adjektiivit
Sillä on hyvin kolkko olento ja ulkonäkö, mutta tarkka kuulo, näkö ja hajuaistin.Hän jännitti kuuloaan, koko ajan ajatellen Jegorista: "Hän on kuolemaisillaan."Hänen tarkka kuulonsa tajusi jokaisen sanan ja hänestä tuntuivat äänet tutuilta.Näillä eläimillä on niin tarkka haisti ja kuulo ja ne ovat niin valppaita.Etymologia
1kuulo1 – kyky aistia ääntä, kuuloaisti; kuuleminen
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kuulla yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kūlla ’kuulla; tuntea; totella’, kūlua ’kuulua; tuntua’, kūluisa, kūlustā ’kuulustaa, tutkia; kuulostella’ |
|---|---|
| karjala | kuulla ’kuulla; tuntea; totella’, kuulo, kuuluisa ’(hyvin) kuuluva; kuuluisa, tunnettu, hyvämaineinen; jhk tai jklle kuuluva’, kuuluo ’kuulua, tuntua’ |
| lyydi | kūlda ’kuulla, tuntea, totella’, kūlo ’kuulo’, kūlui, kūluž ’kuuluisa’, kūluda ’kuulua’ |
| vepsä | kulda, kūlda, kūda ’kuulla’, kūlus ’tarkasti kuuleva’, kuluda ’kuulua’ |
| vatja | kūlla, kūlua |
| viro | kuulda ’kuulla’, kuulata ’kuunnella, kuulostaa, tiedustella; kuulla’, kuuluda ’kuulua, lukeutua’, kuulus ’kuuluisa, maineikas’, kuulutada ’julistaa, kuuluttaa, ilmoittaa, tiedottaa’ |
| liivi | kūlə ’kuulla; totella’, kūldzi ’tottelevainen, kuuliainen’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | gullât ’kuulla, tuntea, ymmärtää; kuulua jklle’, gullo ’kuulo; tunto’, gulˈlut ’kuulua; koskea jkta; tuntua’ |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva kuĺems, mokšamordva kuĺəms ’kuulla’, ? ersämordva kuĺa, mokšamordva kuĺä ’maine, huhu; viesti’ |
| mari | kolam ’kuulla’ |
| udmurtti | ki̮li̮ni̮ |
| komi | ki̮lni̮, ki̮vni̮ |
| etelämansi | etelämansi kāl-, itämansi länsimansi kōl-, pohjoismansi χūl- ’sama merkitys’ |
| itähanti | itähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χǫᴧ-, χol-, χut- ’kuulla; tuntea; tajuta’ |
| – | ? unkari hall ’kuulla’ |
. Myös epätodennäk. rinnastuksia samojedi taholle. Katso myös kuullella ja kuunnella.
Samaa juurta olevia sanoja
2kuulo2 – kupla, vesirakko, rakkula, kalan ilmarakko; kuhmu
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kupla yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, viro, eteläsaame, länsimari, etelämansi
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kupla ’harja (vakassa)’ |
|---|---|
| karjala | kupla ’veden varassa pysyvä esine, roska; pehmeä, upottava maa, hete’, kuplo ’hete’, kuplu ’koho, kuvas, pola; hyllyvä kohta suossa; hete, rimpi’, kuplus ’sama merkitys’, kuploa ’pysyä pinnalla, kellua, uida’, kuplahtoa ’pulahtaa (veden) pinnalle; nousta rakoille’ |
| lyydi | kubl (mon. ‑ad) ’kalan ilmarakko’, kublu ’nuotan, ongen koho’, kublada ’kellua veden pinnalla’ |
| viro | kubel (g. kubla), kubl (g. ‑u, ‑i, ‑a) ’paukama, kupla’, kupelda, kupleda ’tulla rakoille; kiehua; kovasti väristä’, kublitada ’tulla täyteen rakkoja, kuhmuja’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| eteläsaame | eteläsaame gåbluo, gablaa ’keuhko’, inarinsaame koble ’ahvenen mäti, mätipussi’, koltansaame kobla̮d (kildininsaame turjansaame) ’kellua, lipua (matalassa vedessä)’ |
|---|---|
| länsimari | länsimari kə̑wə̑l, itämari kuwə̑l ’vesikupla’ |
| etelämansi | etelämansi kɛ̮wl- ’uida’, länsimansi ki̮wləp ’virtaa vasten laskettu rysä’, pohjoismansi χiwl- ’liukua myötävirtaa’ |
| – | ? itähanti komḷəŋ, etelähanti χŏməl, χŏməl-sŏχ, χŏmḷa-sŏχ ’kalan ilmarakko, rakkula’ |
| – | ? unkari hólyag (hupolag, hulyag jne.) ’rakko, virtsarakko, kalan ilmarakko, paise’. |
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
- ikäkuulo
- korvakuulo
- kuuloaisti
- kuuloaistimus
- kuuloalue
- kuuloelin
- kuuloetäisyys
- kuulohallusinaatio
- kuuloharha
- kuulohavainto
- kuulohermo
- kuulokeskus
- kuulokoira
- kuulokoje
- kuulokone
- kuulokyky
- kuulokynnys
- kuulolaite
- kuuloluu
- kuulomatka
- kuulomuisti
- kuulonheikkenemä
- kuulonhuolto
- kuulonsuojain
- kuulontarkastus
- kuulontutkimus
- kuulopuhe
- kuulopuhelin
- kuuloraja
- kuuloseula
- kuulosuojain
- kuulotorvi
- kuulovamma
- kuulovartija
- kuulovartio
- kuulovika
- kuulovirhe
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.hearing, auditory sense
Hierarkia
Englanninkieliset vastineet
- hearing
- ear
- auditory sense
Esiintymistiheys
47 393 esiintymää · 18.1 / milj.
Suomi24
18.4
Sanomalehdet
7.4
Aikakauslehdet
23.1
Wikipedia
6.2
Reddit
5.4
Tekstitykset
22.6
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: kuulo 29 % · kuulolla 27 % · kuulosta 15 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uːlo
Kaikki riimitaiheet:
luokat:
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuulo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuulo