kuulustuttaaverbi
/ˈkuːlustutːɑːˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.teettää kuulustelu tai antaa joku kuulusteltavaksi
Esimerkkilauseet
Jo silloin kuin suomalaiset joukot ja heidän muassaan tamperelaiset soturit alkoivat marssia vihollista vastaan, oli porvareilla kiire "kuolemantapauksen varalta" kuulustuttamaan sotamiehiä pikku saatavistaan.
Kersantti Kjellbergin vakuuttamiseksi siitä, että hän todella oli lausunut mainitut solvaisut herroista amiraaleista Cronstedtista ja Danckwardtista, syyttäjä pyysi nyt kuulustuttaa konttorikirjuri Södermania ja kauppa-apulaista Weckmania, joiden ilmoitettiin olevan tänne haastetut ja olevan oikeuden etuhuoneessa saapuvilla, minkä vuoksi heidät nyt kutsuttiin oikeuteen, jolloin jääviä kysyttäessä, Kjellberg esiintoi, että Södermanilla oli toimi linnoitus-konttorissa ja oli täten osallinen tai ainakin tietoinen sen Kjellbergille kuuluvan lasin varkaudesta, joka siellä oli tehty, sekä että jälki
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on useissa ratkaisuissaan todennut, että syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu, jos syyksilukeva tuomio on perustettu pääosin sellaisen todistajan kertomukseen, jota syytetyllä ei ole ollut mahdollisuutta missään prosessin vaiheessa kuulustella tai kuulustuttaa selvittääkseen todistajan luotettavuutta ja uskottavuutta.
Esiintymistiheys
108 esiintymää, 0.0 / milj.
Taivutustiedot
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | kuulustuttaa |
| Ind. prees. yks. 1. | kuulustutan |
| Ind. imperf. yks. 3. | kuulustutti |
| Kond. prees. yks. 3. | kuulustuttaisi |
| Pot. prees. yks. 3. | kuulustuttanee |
| Imperat. prees. yks. 3. | kuulustuttakoon |
| Akt. 2. partisiippi | kuulustuttanut |
| Pass. imperf. | kuulustutettiin |
Riimit
-utːɑː
Kaikki riimit