kuu­rot

adjektiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuu-rot (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: kuuro

Merkitykset

  1. monikon muoto sanasta kuuro
  2. synnytystuskat

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *skūrō)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuuro yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä, vatja

Lähtökohta: ← germaaninen *skūrō, vertaa gootti skūra: skūra windis ’myrskytuuli’, muinaisnorja skúr ’sadekuuro’, muinaisruotsi nykyruotsi skur ’sama merkitys’

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuuropeä (Uhtua) ’sateen- tai tuulenpuuska’, kuurošaje
vepsäkuro, kur ’rankka sadekuuro; voimakas lumikuuro; ajanjakso, jolloin jtak tapahtuu’, ĺebokur ’levonaika’, maidoŋkur ’maitoaika’, tuskkur ’ikävän puuska’, kuroińe ’sadekuuro’
vatjakūro ’lyhyehkö aika, hetki, tovi’, kūraika ’hetki’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuurot. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuurot