kyyt­tö

substantiivi, adjektiivi/ˈkyːtːø/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kyyt-tö (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (puhekieltä)itäsuomenkarja-rodun nauta

Esimerkkilauseet

Hevonen, purilaisiin valjastettu, oli menneitten matkassa, ja Kyyttö tarvitsi jouluheinänsä.
— Olli Karila, Ylämaan kultaa
Ikkuna ikkunan vieressä, kyyttö kyytön kyljessä.
— Urho Karhumäki, Rantasuon sankarit
Kyytöt kansanperinteessä Erään käsityksen mukaan nimitykset kyyttö ja kyyselkä johtuvat siitä, että karjatarhassa viihtyvä ja muniaan hautova tarhakäärme ymmärrettiin karjanjumalaksi tai sen edustajaksi.
— Wikipedia: Kyyttö

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
yleinen, ei Vermlanti
Vastineita
inkeroinen, viro

Ehkä johd. sanasta kyy (katso tätä), johon semantt. yhteys (kyyn selässä kulkeva juova) on ilmeinen; huomaa myös koristeraitojen nimitykset kärmet (lounaismurteet) ja madonnahka (Viron Inkerinmaa) sekä vatja tšiutto ’koristeraidoin kirjailtu paita’ ja viro murt. küit ’juovainen hame’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkǖttöi ’kyyttö, naudan selässä oleva vaalea juova’, kǖttö- tai kǖttiselkä ’valkeaselkäinen lehmä’
viroküüt (g. ‑du), kiut, küit, kuit ’juovikas, valkojuovaselkäinen nauta’, küüdik, kiudik ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Esiintymistiheys

553 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-yːtːø

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kyyttö. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kyyttö