- Alkuperä
- Oppitekoinen sana
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan lapa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Kyseessä on Elias Lönnrotin vuonna 1859 luoma oppitekoinen sana, joka on johdettu sanasta lapa.
Johdoksen mallina on ollut ruotsin lapakkoa tarkoittava blomspindel, jossa spindel ’kehrävarsi, värttinä’. Suomen murteissa lapakko (tietoja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta sekä Kainuusta) ’rukinlapa tms. kuontalonpidin’.
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lapa ’(airon) lapa’, jalkalapa ’jalkaterä’, lappain, lapaset ’villakintaat’ |
|---|---|
| karjala | lapa ’lapaluun seutu; rukin, airon jne. lapa’ |
| lyydi | laba ’(hevosen, airon) lapa; uistimen lusikka, kehräpuun istuinlauta’ |
| vepsä | laba ’(rukin) lapa; (jalka)terä’, labaińe ’lapanen’ |
| vatja | lapa ’(rukin, airon) lapa, lapaluu’ |
| viro | laba ’(airon) lapa; (jalan, sukan) terä; litteä sivu’, labak, labakinnas ’lapanen’, labaluu ’lapaluu’ |
| liivi | labā ’litteä pinta; (jalan, sukan, lusikan) terä’ |
(suomi → pohjoissaame lappe (eteläsaame luulajansaame piitimensaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’(airon, sukan) lapa, jalkaterä’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| inarinsaame | inarinsaame lyepi (koltansaame kildininsaame turjansaame) ’lapa’, čoamȧttaslyepi ’lapaluu’ |
|---|---|
| – | ? pohjoismansi ‑lop: kātlop ’kämmenenleveys’ (kāt ’käsi’) |
| – | ? nenetsi lab́e ’airo, mela’ |
| – | ? enetsi lóba ’airo’ |
| – | ? nganasani laban ’sama merkitys’ |
| – | ? selkuppi lapĭ ’airon lapa’ |
| – | ? matori lia ’airo’. |
Lue myös Kotuksen kirjoitus lapanen.