lat­te

Se oli rakennettu latteista kivistä.

Ani varhain aamueineen talon pergolassa syön (pecorino e pane con latte). Katos ylläni on rypäleineen ja eessäni, allani — minne valotulvassa silmäilen — putoaa hedelmöitsevä rinne päin syvyyttä aaltoillen syleilyyn veen sinivyön talopengermineen, terasseineen ja viinikellareineen, punarypäle-seppeleineen, hopeaisine oliiveineen ja huikaisun-valkeine teineen... Oi tienoot tenhoavat te, lumollanne mun humallutatte!

Arvostelijoiden reaktio oli laimeahko, ja vaikka lintuja ja erikoistehosteita kehuttiin, henkilöitä pidettiin latteina ja elokuvan alkua hidastempoisena.