- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: flen)
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- Etelä-Suomi
- suomileini
- nykyruotsiflen ’vatsakatarri; kasvain’, muinaisruotsi flēn ’kihti, reumatismi; kihtikyhmy, kasvain’
lei-ni (2 tavua) · 5 kirjainta
Hyvä leini, kaunis leini, Maarian makea leini, Lähe pois, palaite muunne!Kunniallinen vaimo, toisti hän itsekseen vaimon sanoja, kunniallinen vaimo — muoto kuihtunut, sormet leinin syömät — onpa siinäkin ase, jolla toinen onneton toista vainoaa...Mammuttiaron kasvillisuuteen kuuluivat heinät, sarat ja pienet marunoiden tapaiset pensaat sekä ruohokasvit, joihin luetaan herneen, leinikin ja päivänkakkaran sukuiset kasvit.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan leini lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Hyvä leini, kaunis leini, Maarian makea leini, Lähe pois, palaite muunne!Mutta kun vanha Gunhild on niin kovin ijällinen ja pahoin leinin lyömä, saa hän ensin hakata vähän keittopuita.192 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-eini
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Leini. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/leini