le­kut­taa

verbi/ˈlekutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

le-kut-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. lentää tai pysyä ilmassa paikoillaan

Esimerkkilauseet

Tuli lekuttaa mahdottoman ison takan hellassa, kattolamppu himmeästi palaa, loisakkain kitupiikit höyläpenkkien takaa tuikuttavat, avara, kajahteleva tupa on puolihämärä ... niin salaperäisen peloittavaa on siellä pimeässä nurkassa, jossa hullu Tuomas nukkuu.
— Joel Lehtonen, Villi
Kuu on ylhäällä, tuli lekuttaa hiiltyneillä kekäleillä, sammumaisillaan.
— Knut Hamsun, Pan
Tämä alkaa hehkua, pieni liekki lekuttaa ja sytyttää kuivan ruohon tien vieressä.
— Zacharias Topelius, Maamme kirja

Etymologia

Alkuperä
Murresana
Sanakirjassa
Käsitellään sanan lekko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Vertaa murteellinen lekuttaa (etenkin itämurteet) ’heiluttaa, keikuttaa; lepattaa, (myös kulkemisesta)’, johdos verbistä lekkua ’heilua, liikkua’.

Merk. puolesta vertaa liekki ja liekkua sekä laikkua.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlekkoi ’liekki, nuotio’, lekkā ’liekehtiä’
karjalalekkuo ’heilua, keikkua; läikkyä; liikuskella’, lekahtoa ’liikahtaa, hievahtaa’, ? lekko kirosanana (alkuaan ’tuli, leimaus’, merk. puolesta vertaa lempo)
lyydilekahtada ’liikahtaa’
vatja(vatjan Kukkosin murre) lekko ’liekki’, lekotab (prs.) ’liekehtii’
virolõkatada ’leimahtaa’, lõke ’liekki, hehku, nuotio’, lõkata ’palaa suurella liekillä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin lekuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälekutanlekutinolen lekuttanutolin lekuttanut
sinälekutatlekutitolet lekuttanutolit lekuttanut
hänlekuttaalekuttion lekuttanutoli lekuttanut
melekutammelekutimmeolemme lekuttaneetolimme lekuttaneet
telekutattelekutitteolette lekuttaneetolitte lekuttaneet
helekuttavatlekuttivatovat lekuttaneetolivat lekuttaneet
passiivilekutetaanlekutettiinon lekutettuoli lekutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälekuttaisinolisin lekuttanut
sinälekuttaisitolisit lekuttanut
hänlekuttaisiolisi lekuttanut
melekuttaisimmeolisimme lekuttaneet
telekuttaisitteolisitte lekuttaneet
helekuttaisivatolisivat lekuttaneet
passiivilekutettaisiinolisi lekutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälekuta—
hänlekuttakoonolkoon lekuttanut
melekuttakaamme—
telekuttakaa—
helekuttakootolkoot lekuttaneet
passiivilekutettakoonolkoon lekutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälekuttanenlienen lekuttanut
sinälekuttanetlienet lekuttanut
hänlekuttaneelienee lekuttanut
melekuttanemmelienemme lekuttaneet
telekuttanettelienette lekuttaneet
helekuttanevatlienevät lekuttaneet
passiivilekutettaneenlienee lekutettu

Infinitiivit

1. infinitiivilekuttaa
1. inf. pitkä muotolekuttaakseen
2. inf. inessiivilekuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivilekutettaessa
2. inf. instruktiivilekuttaen
3. inf. inessiivilekuttamassa
3. inf. elatiivilekuttamasta
3. inf. illatiivilekuttamaan
3. inf. adessiivilekuttamalla
3. inf. abessiivilekuttamatta
3. inf. instruktiivilekuttaman
4. infinitiivilekuttaminen
5. infinitiivilekuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippilekuttava
Passiivin 1. partisiippilekutettava
Aktiivin 2. partisiippilekuttanut
Passiivin 2. partisiippilekutettu
Agenttipartisiippilekuttama
Kieltopartisiippilekuttamaton

Riimit

-ekutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lekuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lekuttaa