lohkopinta
substantiivi/ˈlohkoˌpintɑ/loh-ko-pin-ta (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- taso tai pinta, jota pitkin kappale tai mineraali halkeaa
Esimerkkilauseet
Vertaa pinovyökääpään ja sitkokääpään, jotka ovat sitkeitä ja pillistöltään valkoisia, sekä resupinaattista tuhkakääpää hopeakääpään, jonka lohkopinta on lähes tasavärinen ja joka tuoksuu tuoreena vahvan pistävälle.Mineraalit, jotka lohkeavat helposti tasaisiin lohkopintoihin, ovat eteviä lohkeavuudeltaan.Malto on tasavärinen, nuorella käävällä valkoinen mutta lohkopinnassa pian punaharmaaksi muuttuva, vanhalla käävällä vaaleanharmaa.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-intɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Lohkopinta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lohkopinta