loitontua

verbi

/ˈloi̯tontuɑˣ/

Johdettu sanoista: loitontaa, loitto

Merkitys

loitontaa + johdin -u

— Veljenne huomautus, että minä olen ulkomailla harhaillessani loitonnut hänestä, on kyllä tosi.

Ja sen vuoksi hänen käytökseensä ilmausi jotakin kankeaa ja kylmää, jota toiset arvelivat ylpeyden merkiksi, loitontuen yhä edemmäksi hänestä.

Limakalvo on löysänä ja värähtely on selvästi kaksivaiheista, eli äänihuulten alapinnat lähentyvät ja loitontuvat ennen yläpintoja.

439 esiintymää, 0.2 / milj.

Suomi24

0.2

Sanomalehdet

0.3

Aikakauslehdet

0.2

Wikipedia

0.2

0.0

Tekstitykset

0.1

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi J

-uɑ