loit­toadjektiivi

1. 1.(vanhentunut)kaukainen, etäällä oleva
2. 2.(murteellinen)loivaTuo mäki on loitto.
3. 3.(murteellinen)(vaatteesta) pituudeltaan suuri; tilava, väljäMekko, jota käytit eilen, oli loitto.
4. 4.(vanha kirjasuomi)(erityisesti tiestä) hankala- tai vaikeakulkuinen

Etymologia

[1]: Ensi kerran mainittu ’kaltevan’ merkityksessä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja ’kaukaisen’ merkityksessä vuoden 1785 almanakassa adessiivimuodossa loitolla. Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä.

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet