loitto

1. 1.(vanhentunut)kaukainen, etäällä oleva
2. 2.(kirjapaino)lyijystä tai raudasta valmistettu sokeistokappale, jota käytetään suurimpien aukkojen täyttämiseen ladonnassa
3. 3.(murteellinen)loivaTuo mäki on loitto.
4. 4.3–6 parren muodostama ala riihessä tai sinne mahtuva viljamäärä; ahdannainen, kanko
5. 5.(murteellinen)(vaatteesta) pituudeltaan suuri; tilava, väljäMekko, jota käytit eilen, oli loitto.
6. 6.(murteellinen)tuhoHän teki paljon loittoa ('tuhoa').
7. 7.(vanha kirjasuomi)(erityisesti tiestä) hankala- tai vaikeakulkuinen
8. 8.(länsimurteellinen)riihen parsien yläpuolinen orsi, jonne lyhteet voivat nojata; loitto-orsi, loittoparsi, loittopuu

1. 1.(archaic)(no-superlative)distant (located far away)
2. 2.(abbreviation)(alt-of)(archaic)(ellipsis)ellipsis of loittorengas

Etymologia

[1]: Ensi kerran mainittu ’kaltevan’ merkityksessä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja ’kaukaisen’ merkityksessä vuoden 1785 almanakassa adessiivimuodossa loitolla. Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä.

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet