Asiasanasto.fi

lo­ka­tii­vi

substantiivi/ˈlokɑtiːʋi/
Jaa

Merkitykset

  1. (kielitiede)joissakin kielissä esiintyvä sijamuoto, joka ilmaisee paikkaa tai sijaintia
  2. (kielitiede)olosija, yleisnimitys paikallissijoille. Esim. suomen inessiivi ja adessiivi ovat lokatiiveja.

Etymologia

latinan sanasta locus ’paikka’

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.locative case, locative
  • ruotsilokativ
  • saksaLokativ (m)
  • ranskalocatif (m)
  • venäjäместный падеж
  • puolamiejscownik
  • norjalokativ

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Sijamuotoja on kahdeksan: nominatiivi, vokatiivi, akkusatiivi, instrumentaali, ablatiivi, datiivi, genetiivi ja lokatiivi.
— Wikipedia: Paalin kieli
Sijamuotoja ovat nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi, datiivi, lokatiivi ja ablatiivi sekä mahdollisesti postpositioiden yhteydessä esiintyvä instrumentaali.
— Wikipedia: Turkin kieli

Englanninkieliset vastineet

  • locative
  • locative role
  • locative case

Esiintymistiheys

39 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilokatiivi
Genetiivilokatiivin
Partitiivilokatiivia
Essiivilokatiivina
Translatiivilokatiiviksi
Inessiivilokatiivissa
Elatiivilokatiivista
Illatiivilokatiiviin
Adessiivilokatiivilla
Ablatiivilokatiivilta
Allatiivilokatiiville
Abessiivilokatiivitta

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet