separatiivi
substantiivi/ˈsepɑrɑtiːʋi/se-pa-ra-tii-vi (5 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
- uralilaisen kantakielen sijamuoto, joka ilmaisee lähtemistä; Suomessa separatiivi on jäänne uralilaisesta kantakielestä ja se esiintyy enää kiteytyneenä muutamissa ilmauksissa.
Esimerkkilauseet
paikan ilmaisut kaukaa, kauempaa, ulkoa, kotoa, vastapäätä luetaan joskus partitiiviksi, mutta kielihistoriallisesti kysymyksessä on jäänne uralilaisen kantakielen separatiivi -nimisestä paikallissijasta.Yleissijoja ovat nominatiivi, akkusatiivi ja genetiivi ja paikallissijoja lokatiivi, separatiivi ja latiivi.Muu käyttö: separatiivi (alkuperä) sekä genetivus absolutus - konstruktio.Taivutustiedot
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-iːʋi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Separatiivi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/separatiivi