lok­su­a

verbi/ˈloksuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lok-su-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. pitää ääntä, joka syntyy jonkin kiinnittyessä ja irrotessa toistuvasti; narista tai napsua

Esimerkkilauseet

Kaisloista punotut sandaalit loksuivat laavalevyjä vasten, merituuli leyhytti hänen valkoista liinakaapuaan.
— Tatu Vaaskivi, Yksinvaltias I
Hän näki ruskean olion makaavan jalat levällään vatsallaan jokirannassa ja kuuli itkunsekaisen huokauksen, joka päättyi tärisevään tunnettuun suomalaiseen kiroukseen, siihen suureen manaukseen, joka kuulemma oli saanut keisari Villenkin hampaat vilusta loksumaan.
— Aarne Mustasalo, Kun itämyrsky vinkui
Koko vaatekerta oli liian suuri hänelle ja loksui kapeiden, punertavien jalkojen ympärillä.
— Sigrid Undset, Olav Auduninpoika

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
jokseenkin yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenloksuttā ’juoda äänekkäästi’
karjalalokšoa ’loksaa’, lokšata ’kolauttaa’, lokšuttoa ’loksuttaa’
viroloksuda ’kolista, heilua, läikkyä’, lõksuda ’paukkua, naksua’, lõks ’loukku, sadin’
liiviloks ’läimäys’, kle̮kšə ’sulkea, erottaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

287 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin loksua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäloksunloksuinolen loksunutolin loksunut
sinäloksutloksuitolet loksunutolit loksunut
hänloksuuloksuion loksunutoli loksunut
meloksummeloksuimmeolemme loksuneetolimme loksuneet
teloksutteloksuitteolette loksuneetolitte loksuneet
heloksuvatloksuivatovat loksuneetolivat loksuneet
passiiviloksutaanloksuttiinon loksuttuoli loksuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäloksuisinolisin loksunut
sinäloksuisitolisit loksunut
hänloksuisiolisi loksunut
meloksuisimmeolisimme loksuneet
teloksuisitteolisitte loksuneet
heloksuisivatolisivat loksuneet
passiiviloksuttaisiinolisi loksuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäloksu—
hänloksukoonolkoon loksunut
meloksukaamme—
teloksukaa—
heloksukootolkoot loksuneet
passiiviloksuttakoonolkoon loksuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäloksunenlienen loksunut
sinäloksunetlienet loksunut
hänloksuneelienee loksunut
meloksunemmelienemme loksuneet
teloksunettelienette loksuneet
heloksunevatlienevät loksuneet
passiiviloksuttaneenlienee loksuttu

Infinitiivit

1. infinitiiviloksua
1. inf. pitkä muotoloksuakseen
2. inf. inessiiviloksuessa
2. inf. inessiivi, passiiviloksuttaessa
2. inf. instruktiiviloksuen
3. inf. inessiiviloksumassa
3. inf. elatiiviloksumasta
3. inf. illatiiviloksumaan
3. inf. adessiiviloksumalla
3. inf. abessiiviloksumatta
3. inf. instruktiiviloksuman
4. infinitiiviloksuminen
5. infinitiiviloksumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiloksuva
Passiivin 1. partisiippiloksuttava
Aktiivin 2. partisiippiloksunut
Passiivin 2. partisiippiloksuttu
Agenttipartisiippiloksuma
Kieltopartisiippiloksumaton

Riimit

-oksuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Loksua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/loksua