Asiasanasto.fi

loppuheitto

substantiivi

/ˈlopːuˌhei̯tːo/

Yhdyssana: loppu + heitto

Merkitys

  1. 1.(Kielitiede)äänteenmuutos, jossa yksi tai useampi äänne katoaa sanan lopusta

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.apocope
  • ruotsiapokope
  • venäjäапокопа
  • esp.apócope
  • norjaapokope

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Samoin julistettiin pannaan muut vaaralliset virheet: kielimuotojen loukkaaminen, sanojen liika heitteleminen sikin sokin, lakkaamattomat loppuheitot ja muut ilmiöt, joista ruotsinvoittoisten rovastien runoilu tarjosi ilmeisiä esimerkkejä.

Gunner Suolahti, Henrik Gabriel Porthan

Kun herra ei vastannut, tuli loppuheittona:

Lauri Haarla, Halveksittu mies

Vokaalialkuisen sanan edellä loppuheitto voi aiheuttaa elisiota, eli kaksi sanaa äännetään yhteen: siinä on [ siːnon ].

Wikipedia: Suomen kielen äännerakenne

Englanninkieliset vastineet

  • apocope

Esiintymistiheys

96 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.3
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Nominatiiviloppuheitto
Genetiiviloppuheiton
Partitiiviloppuheittoa
Essiiviloppuheittona
Translatiiviloppuheitoksi
Inessiiviloppuheitossa
Elatiiviloppuheitosta
Illatiiviloppuheittoon
Adessiiviloppuheitolla
Ablatiiviloppuheitolta
Allatiiviloppuheitolle
Abessiiviloppuheitotta

Riimit

-eitːo

Kaikki riimit