Asiasanasto.fi

loppuikä

substantiivi

/ˈlopːuˌikæ/

Yhdyssana: loppu + ikä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.elämän jäljellä oleva osa; elinaika, joka henkilöllä on vielä edessään

Esimerkkilauseet

Naimisen perästä seuraa taantuminen, väliin suuri, väliin pienempi; mutta se tulee ennemmin tai myöhemmin ja molempien asianomaisten pitää koettaa luiskahtaa huomaamatta sen yli, jos he tahtovat viettää loppuikänsä tavalliseen tyyneen tapaan.

Rudyard Kipling, Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista

Mitäpä siitä, vaikka joutuisikin Trondhjemiin loppuiäkseen.

Arvi Järventaus, Tunturin tuolla puolen

Kun huldra ja poika lopulta tapasivat toisensa erossa, huldra pieksi pojan lehmän hännällään, niin että poika menetti kuulonsa ja järkensä loppuiäkseen.

Wikipedia: Huldra

Esiintymistiheys

25 084 esiintymää, 9.6 / milj.

Suomi24
10.2
Sanomalehdet
1.7
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
3.9
Reddit
5.6
Tekstitykset
13.9

Taivutustiedot

Nominatiiviloppuikä
Genetiiviloppuiän
Partitiiviloppuikää
Essiiviloppuikänä
Translatiiviloppuiäksi
Inessiiviloppuiässä
Elatiiviloppuiästä
Illatiiviloppuikään
Adessiiviloppuiällä
Ablatiiviloppuiältä
Allatiiviloppuiälle
Abessiiviloppuiättä

Riimit

-ikæ

Kaikki riimit