lop­pu­i­kä

substantiivi/ˈlopːuˌikæ/
Jaa

Yhdyssana: loppu + ikä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. elämän jäljellä oleva osa; elinaika, joka henkilöllä on vielä edessään

Esimerkkilauseet

Naimisen perästä seuraa taantuminen, väliin suuri, väliin pienempi; mutta se tulee ennemmin tai myöhemmin ja molempien asianomaisten pitää koettaa luiskahtaa huomaamatta sen yli, jos he tahtovat viettää loppuikänsä tavalliseen tyyneen tapaan.
— Rudyard Kipling, Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista
Mitäpä siitä, vaikka joutuisikin Trondhjemiin loppuiäkseen.
— Arvi Järventaus, Tunturin tuolla puolen
Kun huldra ja poika lopulta tapasivat toisensa erossa, huldra pieksi pojan lehmän hännällään, niin että poika menetti kuulonsa ja järkensä loppuiäkseen.
— Wikipedia: Huldra

Esiintymistiheys

25 084 esiintymää · 9.6 / milj.

Suomi24
10.2
Sanomalehdet
1.7
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
3.9
Reddit
5.6
Tekstitykset
13.9

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloppuikä
Genetiiviloppuiän
Partitiiviloppuikää
Essiiviloppuikänä
Translatiiviloppuiäksi
Inessiiviloppuiässä
Elatiiviloppuiästä
Illatiiviloppuikään
Adessiiviloppuiällä
Ablatiiviloppuiältä
Allatiiviloppuiälle
Abessiiviloppuiättä

Riimit

-ikæ

Kaikki riimit

Lähteet