lop­pu­is­tun­to

substantiivi/ˈlopːuˌistunto/
Jaa

sisältää sanat: loppu + istunto

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kokouksen tai muun istuntosarjan päättävä, viimeinen istunto

Esimerkkilauseet

Kun kuulustelut päättyivät tiistaina toukokuun 22 p:nä, piti oikeus loppuistunnon, jossa päätettiin, että munkit seuraavana päivänä hirtetään ja poltetaan.
— Jalmari Kauppala, Keski- ja uudenajan marttyyrien historiaa
Koko loppuistunnon ajan kulki lehteni ryhmästä ryhmään, edes ja takaisin suuressa salissa, ja minun onnellinen silmäni seuraili sitä herkeämättä, ja istuin liikkumattomana, kylpien tyytyväisyydessä, ihastuksesta humalaisena.
— Mark Twain, Jenkki kuningas Arthurin hovissa

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloppuistunto
Genetiiviloppuistunnon
Partitiiviloppuistuntoa
Essiiviloppuistuntona
Translatiiviloppuistunnoksi
Inessiiviloppuistunnossa
Elatiiviloppuistunnosta
Illatiiviloppuistuntoon
Adessiiviloppuistunnolla
Ablatiiviloppuistunnolta
Allatiiviloppuistunnolle
Abessiiviloppuistunnotta

Riimit

-istunto

Kaikki riimit

Lähteet