Asiasanasto.fi

lop­pu­soin­nu­tonadjektiivi

/ˈlopːuˌsoi̯nːuton/

sisältää sanat: loppu + soinnuton

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.sellainen, jossa ei ole loppusointuja eli riimejä

Esimerkkilauseet

Rouva Raa aikoi esittää Leaa myös Ruotsissa ja Norjassa, ja sitä varten tehty ruotsinnos, jossa oli osalta käytetty loppusoinnutonta jambimittaa, ilmestyi samassa syyskuussa 1873 Morgonbladetin alakerrassa (V.

J. V. Lehtonen, Aleksis Kivi aikalaistensa arvostelemana

Tämän ajatuksen valossa todistaa lyyrillisessä ilmaisumuodossa vallalle päässyt sitomaton, loppusoinnuton säerakenne huomattavasti orgaanisempaa rytmielämystä kuin koskaan kireästi metrillinen ilmaisu!

Tatu Vaaskivi, Huomispäivän varjo

Näissä teoksissa hän otti käyttöön uuden runomitan, loppusoinnuttoman kolmipolvisen jambin (verso sciolto), jota hän ei kuitenkaan kyennyt käyttämään henkevästi ja sointuisasti.

Wikipedia: Gian Giorgio Trissino

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloppusoinnuton
Genetiiviloppusoinnuttoman
Partitiiviloppusoinnutonta
Essiiviloppusoinnuttomana
Translatiiviloppusoinnuttomaksi
Inessiiviloppusoinnuttomassa
Elatiiviloppusoinnuttomasta
Illatiiviloppusoinnuttomaan
Adessiiviloppusoinnuttomalla
Ablatiiviloppusoinnuttomalta
Allatiiviloppusoinnuttomalle
Abessiiviloppusoinnuttomatta

Riimit

-oinːuton

Kaikki riimit