lo­ru­a

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

lo-ru-a (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: loru

Merkitys

  1. vuotaa, herua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lorista yhteydessä
Vanhin tieto
Kalevala 1835, 1849, 1835
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenloru ’joutavien puhuja’
karjalalorissa ’lorista’, lorottoa ’lorottaa’, loru ’loru’
vatjalorissa ’puhua joutavia’
viroloriseda ’puhua joutavia’, lorada ’sama merkitys’, lorutada ’sama merkitys, laiskotella’, loru ’joutavien puhuja’
liivilorīkšə ’lorista; puhua joutavia’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lorua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lorua