lo­rui­lu

substantiivi/ˈlorui̯lu/
Jaa

Johdettu sanasta: loruilla

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. joutava puhe tai päämäärätön selittäminen

Esimerkkilauseet

Ja nyt olisi tässä kyllä tärkeämpääkin pohdittavaa kuin vastailla vaimoväen loruiluun.
— Maila Talvio, Itämeren tytär II Hedulla ja hänen kosijansa
Loruttiin ja naurettiin oikein sydämen pohjasta ja välittämättä prinsessan läsnäolosta; hän oli tuttavallisissa suhteissa kaikkiin, vaikka hän vähän otti osaa, enimmäkseen vain kuunteli heidän loruiluaan.
— Carl Blink, Kustaa II Aadolf ja hänen aikalaisensa I

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloruilu
Genetiiviloruilun
Partitiiviloruilua
Essiiviloruiluna
Translatiiviloruiluksi
Inessiiviloruilussa
Elatiiviloruilusta
Illatiiviloruiluun
Adessiiviloruilulla
Ablatiiviloruilulta
Allatiiviloruilulle
Abessiiviloruilutta

Riimit

-oruilu

Kaikki riimit

Lähteet