louk­kaan­tu­vai­nen

adjektiivi/ˈlou̯kːɑːntuʋɑi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: loukkaantua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. herkästi mielensä pahoittava tai kritiikistä loukkaantuva; herkkänahkainen

Esimerkkilauseet

Ah rakas, oletko sinä vieläkin yhä noin loukkaantuvainen?
— Arvid Järnefelt, Minun Marttani
Mutta oitis tuon naisen nähtyään se luopui kaikesta vastustuksesta — ja sen isäntä selitti nyt päässeensä tuskallisesta huolesta, sillä Pippuria oli jokseenkin vaikea suostutella eikä se hevillä ottanut vieraita suojelukseensa, ollen hiukan ärtyinen ja juro, ja kovin helposti loukkaantuvainen.
— F. Anstey, Musta villakoira ja muita jutelmia

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloukkaantuvainen
Genetiiviloukkaantuvaisen
Partitiiviloukkaantuvaista
Essiiviloukkaantuvaisena
Translatiiviloukkaantuvaiseksi
Inessiiviloukkaantuvaisessa
Elatiiviloukkaantuvaisesta
Illatiiviloukkaantuvaiseen
Adessiiviloukkaantuvaisella
Ablatiiviloukkaantuvaiselta
Allatiiviloukkaantuvaiselle
Abessiiviloukkaantuvaisetta

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit

Lähteet