lui­kaut­taa

verbi/ˈlui̯kɑutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lui-kaut-taa (3 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: luikahtaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (transitiivinen)päästää vahingossa tai varomattomasti suustaan

Esimerkkilauseet

Poika, joka oli noin vuoden vanha, luikautti vähän syrjästä isoisäänsä ja naurahti, mutta alkoi taas uudestaan imeä.
— Santeri Alkio, Teerelän perhe
48-9: Wä pällen lämmen lächti, Kulta lummeck luikauta.
— A. R. Niemi., Kaksi kansanrunokokoelmaa viime vuosisadalta ynnä Suru-runot suomalaiset
Rovasti kiitti tarjouksesta, vaan toiset luikauttivat ryypyt makeaan suuhunsa.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 3 Kylänluvut

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luikata yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro

Deskr. sana, vertaa huikata.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluikata ’sanoa’, luikahuttoa ’kiljaista, naurahtaa äänekkäästi’, luikahuo, luikahoija ’puhua tai nauraa kovalla äänellä’, luikuttoa ’puhua nopesti ja äänekkäästi, kirkua’
lyydiluikata ’äännähtää’
vepsäluikahtelda ’itkeä tai nauraa ääneen’
viroluigata ’huutaa kuuluvasti; ammua, mylviä; itkeä ääneen’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

735 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: luikauttaa 63 % · luikautti 18 % · luikauttamaan 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin luikauttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäluikautanluikautinolen luikauttanutolin luikauttanut
sinäluikautatluikautitolet luikauttanutolit luikauttanut
hänluikauttaaluikauttion luikauttanutoli luikauttanut
meluikautammeluikautimmeolemme luikauttaneetolimme luikauttaneet
teluikautatteluikautitteolette luikauttaneetolitte luikauttaneet
heluikauttavatluikauttivatovat luikauttaneetolivat luikauttaneet
passiiviluikautetaanluikautettiinon luikautettuoli luikautettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluikauttaisinolisin luikauttanut
sinäluikauttaisitolisit luikauttanut
hänluikauttaisiolisi luikauttanut
meluikauttaisimmeolisimme luikauttaneet
teluikauttaisitteolisitte luikauttaneet
heluikauttaisivatolisivat luikauttaneet
passiiviluikautettaisiinolisi luikautettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäluikauta—
hänluikauttakoonolkoon luikauttanut
meluikauttakaamme—
teluikauttakaa—
heluikauttakootolkoot luikauttaneet
passiiviluikautettakoonolkoon luikautettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluikauttanenlienen luikauttanut
sinäluikauttanetlienet luikauttanut
hänluikauttaneelienee luikauttanut
meluikauttanemmelienemme luikauttaneet
teluikauttanettelienette luikauttaneet
heluikauttanevatlienevät luikauttaneet
passiiviluikautettaneenlienee luikautettu

Infinitiivit

1. infinitiiviluikauttaa
1. inf. pitkä muotoluikauttaakseen
2. inf. inessiiviluikauttaessa
2. inf. inessiivi, passiiviluikautettaessa
2. inf. instruktiiviluikauttaen
3. inf. inessiiviluikauttamassa
3. inf. elatiiviluikauttamasta
3. inf. illatiiviluikauttamaan
3. inf. adessiiviluikauttamalla
3. inf. abessiiviluikauttamatta
3. inf. instruktiiviluikauttaman
4. infinitiiviluikauttaminen
5. infinitiiviluikauttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiluikauttava
Passiivin 1. partisiippiluikautettava
Aktiivin 2. partisiippiluikauttanut
Passiivin 2. partisiippiluikautettu
Agenttipartisiippiluikauttama
Kieltopartisiippiluikauttamaton

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luikauttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luikauttaa