lui­ka­ta

verbi/ˈlui̯kɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lui-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)huudahtaa tai huutaa jotakin

Esimerkkilauseet

Ja oi, Hoa-Ngo, nuo maatilat, — rahaa silkkaa, — jotk' ansioistani suurista sain... Huu, — täällä vain raudat luikkaa...
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Hei, toimittakaa herran ratsu talliin!" luikkasi Baisemeaux.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi I
Lapin poika mä oon, juurta noitain taikarumpu soi syntyessäin porotokkaani huolella hoitain joiun luikkaan mä tunturiin päin Yhdysvaltalaiset kansanlaulut
— Wikipedia: Red River Valley (kappale)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan luikata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kummissaan Karl peräytyi askeleen taapäin ja luikkasi iloisesti: "Löydetty!"
— Gustav Freytag, Vanha kauppiaskoti
Ja jos on kaksi asumusta niin lähekkäin, että ääni kuuluu, luikataan välillä toisesta toiseen.
— Veikko Korhonen, Rajaviiva
Hän katosi erään sivukäytävän hämyyn juuri kun kaivosaukolle ilmestyi pää ja luikkasi: "Halloo!"
— Mark Twain, Humoreskeja

Etymologia

Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Levinneisyys
Lounais-Suomi
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro

Deskr. sana, vertaa huikata.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluikata ’sanoa’, luikahuttoa ’kiljaista, naurahtaa äänekkäästi’, luikahuo, luikahoija ’puhua tai nauraa kovalla äänellä’, luikuttoa ’puhua nopesti ja äänekkäästi, kirkua’
lyydiluikata ’äännähtää’
vepsäluikahtelda ’itkeä tai nauraa ääneen’
viroluigata ’huutaa kuuluvasti; ammua, mylviä; itkeä ääneen’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

105 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin luikata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäluikkaanluikkasinolen luikannutolin luikannut
sinäluikkaatluikkasitolet luikannutolit luikannut
hänluikkaaluikkasion luikannutoli luikannut
meluikkaammeluikkasimmeolemme luikanneetolimme luikanneet
teluikkaatteluikkasitteolette luikanneetolitte luikanneet
heluikkaavatluikkasivatovat luikanneetolivat luikanneet
passiiviluikataanluikattiinon luikattuoli luikattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluikkaisinolisin luikannut
sinäluikkaisitolisit luikannut
hänluikkaisiolisi luikannut
meluikkaisimmeolisimme luikanneet
teluikkaisitteolisitte luikanneet
heluikkaisivatolisivat luikanneet
passiiviluikattaisiinolisi luikattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäluikkaa—
hänluikatkoonolkoon luikannut
meluikatkaamme—
teluikatkaa—
heluikatkootolkoot luikanneet
passiiviluikattakoonolkoon luikattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluikannenlienen luikannut
sinäluikannetlienet luikannut
hänluikanneelienee luikannut
meluikannemmelienemme luikanneet
teluikannettelienette luikanneet
heluikannevatlienevät luikanneet
passiiviluikattaneenlienee luikattu

Infinitiivit

1. infinitiiviluikata
1. inf. pitkä muotoluikatakseen
2. inf. inessiiviluikatessa
2. inf. inessiivi, passiiviluikattaessa
2. inf. instruktiiviluikaten
3. inf. inessiiviluikkaamassa
3. inf. elatiiviluikkaamasta
3. inf. illatiiviluikkaamaan
3. inf. adessiiviluikkaamalla
3. inf. abessiiviluikkaamatta
3. inf. instruktiiviluikkaaman
4. infinitiiviluikkaaminen
5. infinitiiviluikkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiluikkaava
Passiivin 1. partisiippiluikattava
Aktiivin 2. partisiippiluikannut
Passiivin 2. partisiippiluikattu
Agenttipartisiippiluikkaama
Kieltopartisiippiluikkaamaton

Riimit

-uikɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luikata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luikata