1luiska1 – kovasin
- Vanhin tieto
- Gustaf Renvall, 1823
- Levinneisyys
- kaakkoismurteet
- Vastineita
- inkeroinen, vatja, viro
luis-ka (2 tavua) · 6 kirjainta
Miten meno, siten myöskin muut kujeet, Ukon tukka hevon häntä vanuneet; Luiska toi tomunsa koti-tallistansa, Spelti nokensa omalta pankoltansa.Nyt palloset tuiskaa, Ne tuiskaa ja luiskaa, Ja poikaset huiskaa Niin nopsana.Yleensä rakennuksiin tarvitaan liikenteelle varattuja tiloja, kuten käytäviä, aulatiloja, portaita, luiskia ja hissejä.Vertaa liusu johdoksineen. Erään teorian mukaan takaperoisjohdoksia (germaaninen-peräisestä?) sanasta luistaa2, katso tätä.
| karjala | luiskoa, luiskahtoa ’livetä, luistaa; irrota hyvin (tuohi)’, luiska ’kalteva, luisu’ |
|---|---|
| viro | luisata (prs. luiskan) ’valehdella, teeskennellä; (Wied) juosta tiehensä’. |
2 305 esiintymää · 0.9 / milj.
Taivutusluokka 10 (koira)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-uiskɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Luiska. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luiska