luis­taa

verbi/ˈlui̯stɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

luis-taa (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 5 818. yleisin sana

Merkitykset

  1. liukua pintaa pitkin
  2. (puhekieltä)sujua, edetäTyönteko näyttäisi luistavan teiltä hyvin.
  3. (puhekieltä)jättää tekemättä, pakoillaHän luisti laituritalkoista.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Lanka luistaa, taival taittuu, taakseni en näe vaan, virka nuori virsiniekka, joko kuoppaa kaivetaan!
— Larin-Kyösti, Kulkurin lauluja
Iivana on jo kylään tulossa, koska hurtat kuuluvat haukkuvan, esitti Tapani survaisten sauvansa etuviistoon punkiksi, etteivät sukset luistaisi myötämäessä.
— Kaarlo Hänninen, Nuori sissipäällikkö
Käsijarru vaikuttaa mekaanisesti yleensä auton takapyöriin (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta), joten sillä saadaan vanhemmissa autoissa, joissa ei ole ajonvakautusjärjestelmää, myös auton perä luistamaan ajon aikana.
— Wikipedia: Seisontajarru

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan luistaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sukset luistivat, ja matkaa joudutti paisuttava innostus yhteisestä asiasta.
— Veikko Korhonen, Mäkelän isäntä
Mutta harvalle miehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä".
— Alfred Emil Ingman, Seikkailuja saloilla ja vesillä
Sitä myöten kuin neste pullosta joka peilaukselta aleni alkoi juttu sentään luistaa.
— Yrjö Koskelainen, Saaristoväkeä
Väkevintä valtavettä se pitelikin, luistaen keveästi alas kosken jyrkännettä.
— Osmo Iisalo, Pyhiinvaeltaja

Etymologia

1luistaa1 – liukua, solua; irrota (tuohi)

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala

Liittynevät sanaan luisu, katso myös luistaa2. Samaa kantaa on todennäköisesti myös Peräpohja luistaa ’suoltaa, sotkea (heiniä; hevonen)’, luisteet ’syömättä jääneet heinät’, näistä → pohjoissaame luiˈstit ’sotkea heiniä’, luiˈstek ’heinän jätteet’, myös pohjoissaame luiˈstet ’luistella’ ← suomi.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaluistoa ’luistaa, liukua; irrota (tuohi)’, luissella ’liukuilla; vihloa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Todennäköisesti sanan luieta johdos (katso luiku). Myös germaaninen alkuperää on pidetty mahdollisena (germaaninen *lūja- → muinaisnorja lýja ’lyödä, rikkoa, vahingoittaa’, ljósta muun muassa ’irrottaa tuohta’), jolloin luistaa1 ja luisu johdoksineen olisivat tästä sekundaaristi kehittyneet.

Vertaa liusu johdoksineen. Erään teorian mukaan takaperoisjohdoksia (germaaninen-peräisestä?) sanasta luistaa2, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluiskoa, luiskahtoa ’livetä, luistaa; irrota hyvin (tuohi)’, luiska ’kalteva, luisu’
viroluisata (prs. luiskan) ’valehdella, teeskennellä; (Wied) juosta tiehensä’.

Samaa juurta olevia sanoja

2luistaa2 – irrottaa tuohta

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Pohjois-Satakunta

Todennäköisesti sanan luieta johdos (katso luiku). Myös germaaninen alkuperää on pidetty mahdollisena (germaaninen *lūja- → muinaisnorja lýja ’lyödä, rikkoa, vahingoittaa’, ljósta muun muassa ’irrottaa tuohta’), jolloin luistaa1 ja luisu johdoksineen olisivat tästä sekundaaristi kehittyneet.

Englanninkieliset vastineet

  • shape up
  • go
  • cop out
  • chicken out
  • skulk

Esiintymistiheys

30 543 esiintymää · 11.6 / milj.

Suomi24
13.2
Sanomalehdet
6.4
Aikakauslehdet
4.8
Wikipedia
1.5
Reddit
7.4
Tekstitykset
5.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa)

Yleisimmät: luistaa 54 % · luistamaan 12 % · luista 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin luistaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäluistanluistinolen luistanutolin luistanut
sinäluistatluistitolet luistanutolit luistanut
hänluistaaluistion luistanutoli luistanut
meluistammeluistimmeolemme luistaneetolimme luistaneet
teluistatteluistitteolette luistaneetolitte luistaneet
heluistavatluistivatovat luistaneetolivat luistaneet
passiiviluistetaanluistettiinon luistettuoli luistettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluistaisinolisin luistanut
sinäluistaisitolisit luistanut
hänluistaisiolisi luistanut
meluistaisimmeolisimme luistaneet
teluistaisitteolisitte luistaneet
heluistaisivatolisivat luistaneet
passiiviluistettaisiinolisi luistettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäluista—
hänluistakoonolkoon luistanut
meluistakaamme—
teluistakaa—
heluistakootolkoot luistaneet
passiiviluistettakoonolkoon luistettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluistanenlienen luistanut
sinäluistanetlienet luistanut
hänluistaneelienee luistanut
meluistanemmelienemme luistaneet
teluistanettelienette luistaneet
heluistanevatlienevät luistaneet
passiiviluistettaneenlienee luistettu

Infinitiivit

1. infinitiiviluistaa
1. inf. pitkä muotoluistaakseen
2. inf. inessiiviluistaessa
2. inf. inessiivi, passiiviluistettaessa
2. inf. instruktiiviluistaen
3. inf. inessiiviluistamassa
3. inf. elatiiviluistamasta
3. inf. illatiiviluistamaan
3. inf. adessiiviluistamalla
3. inf. abessiiviluistamatta
3. inf. instruktiiviluistaman
4. infinitiiviluistaminen
5. infinitiiviluistamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiluistava
Passiivin 1. partisiippiluistettava
Aktiivin 2. partisiippiluistanut
Passiivin 2. partisiippiluistettu
Agenttipartisiippiluistama
Kieltopartisiippiluistamaton

Riimit

-uistɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luistaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luistaa