1luistaa1 – liukua, solua; irrota (tuohi)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala
Liittynevät sanaan luisu, katso myös luistaa2. Samaa kantaa on todennäköisesti myös Peräpohja luistaa ’suoltaa, sotkea (heiniä; hevonen)’, luisteet ’syömättä jääneet heinät’, näistä → pohjoissaame luiˈstit ’sotkea heiniä’, luiˈstek ’heinän jätteet’, myös pohjoissaame luiˈstet ’luistella’ ← suomi.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | luistoa ’luistaa, liukua; irrota (tuohi)’, luissella ’liukuilla; vihloa’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Todennäköisesti sanan luieta johdos (katso luiku). Myös germaaninen alkuperää on pidetty mahdollisena (germaaninen *lūja- → muinaisnorja lýja ’lyödä, rikkoa, vahingoittaa’, ljósta muun muassa ’irrottaa tuohta’), jolloin luistaa1 ja luisu johdoksineen olisivat tästä sekundaaristi kehittyneet.
Vertaa liusu johdoksineen. Erään teorian mukaan takaperoisjohdoksia (germaaninen-peräisestä?) sanasta luistaa2, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | luiskoa, luiskahtoa ’livetä, luistaa; irrota hyvin (tuohi)’, luiska ’kalteva, luisu’ |
|---|---|
| viro | luisata (prs. luiskan) ’valehdella, teeskennellä; (Wied) juosta tiehensä’. |