vie­ru

substantiivi/ˈʋie̯ru/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vie-ru (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. vallihaudan linnakkeen puoleinen rinne

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Puun limajuuret niinkuin hiiden sarvet kiiltää, yö saartaa silmän, mustat mudat viekoittaa, mieletön möly suolta selkäluita viiltää, katkeaa lahot oksat, pettää vieru maa.
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Ei kiero hän lie, hän ei vaivaista syö ja virkansa toimet hän täyttää, hän nyrkkiä lyö, kun on vieru ja sannaton pitäjäntie ja junnit puukkoja käyttää.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Hän pitää varmana, että alkuperäinen nimi on suomalainen ja yksiosainen, mahdollisesti johdettu sanasta vieru.
— Wikipedia: Vöyri

Etymologia

1vieru1 – viettävä rinne; kalteva, viettävä, luisu

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
laajalti häm- ja itämurteet, paikoin Lounais-Suomi
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Johd. v:stä vierrä, kuten myös (erillinen johd.) vieru (laajalti Karjala ja ymp.) ’jyrä; loimitukki’ ~ karjala vieru ’jyrä; (rattaiden) pyörä’ | lyydi vier(u) (mon. vierod) ’jyrä’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvēru ’mäenrinne’, vērukaz ’viettävä (maa)’
karjalavieru ’(jyrkästi) viettävä maa’
vatja(August Ahlqvistin aineistosta) vēru ’notkelma’, (vatjan Kukkosin murre) vēro ’rinne’
viroveer ’rinne; auringonlasku’.

Samaa juurta olevia sanoja

2vieru3 – nukkavieru ’kulunut (vaate)’

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vierrä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

: nukkavieru ’kulunut (vaate)’ (katso myös erikseen vieru), viertyä (Etelä-Pohjanmaa) ’haalistua, kauhtua’; katso erikseen viertää

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvērrä ’vieriä, kieriä; haalistua, kauhtua’, vērettǟ ’vierittää’, vēretellä, vēritellä ’kieritellä, vieritellä’
karjalavierrä ’vieriä, kieriä; liirtää (reki); käydä pitkälleen; haalistua; kulua (aika)’, vierie ’vieriä; heittäytyä maahan’, vieretteä ’vierittää; kaataa; viettää; haalistuttaa’
lyydivierdä ’käydä pitkäkseen; vieriä, pyöriä; tehdä mieli’, vieretädä ’jyrätä (peltoa); panna (toinen) makaamaan’
vepsäverda ’kaatua kumoon; käydä pitkäkseen; haalistua, virttyä’, veruda ’pyöriä, kieriä’, veretada ’kaataa, vierittää; panna (toinen) nukkumaan’
vatjavērrä ’vieriä; virttyä, haalistua’, vērettǟ ’vierittää’, vērähtǟ ’vierähtää’
viroveereda ’vieriä, kieriä, pyöriä, vyöryä; irrota (karvat)’, veeretada ’vierittää, pyörittää’
liivivīerə ’vieriä; syntyä; poikia’, vīertə ’vierittää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame fierrât (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame v-) ’vieriä, vyöryä; liirtää, luisua; tylsistyä (esimerkiksi viikate)’

. Sama sana (verbinomini) kuin vieri1 (katso tätä), katso myös vyöryä sekä virua ja virttyä, joihin on semantt. ja äänteellisiäkin yhtymäkohtia.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.slope
  • ruotsislänt
  • saksaBöschung
  • ranskatalus
  • venäjäсклон, откос
  • vironõlv

Englanninkieliset vastineet

  • slope

Esiintymistiheys

273 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.3
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: vierusta 78 % · vieru 14 % · vierun 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieru

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vieru. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vieru