1vieru1 – viettävä rinne; kalteva, viettävä, luisu
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- laajalti häm- ja itämurteet, paikoin Lounais-Suomi
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Johd. v:stä vierrä, kuten myös (erillinen johd.) vieru (laajalti Karjala ja ymp.) ’jyrä; loimitukki’ ~ karjala vieru ’jyrä; (rattaiden) pyörä’ | lyydi vier(u) (mon. vierod) ’jyrä’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vēru ’mäenrinne’, vērukaz ’viettävä (maa)’ |
|---|
| karjala | vieru ’(jyrkästi) viettävä maa’ |
|---|
| vatja | (August Ahlqvistin aineistosta) vēru ’notkelma’, (vatjan Kukkosin murre) vēro ’rinne’ |
|---|
| viro | veer ’rinne; auringonlasku’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2vieru3 – nukkavieru ’kulunut (vaate)’
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vierrä yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
: nukkavieru ’kulunut (vaate)’ (katso myös erikseen vieru), viertyä (Etelä-Pohjanmaa) ’haalistua, kauhtua’; katso erikseen viertää
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vērrä ’vieriä, kieriä; haalistua, kauhtua’, vērettǟ ’vierittää’, vēretellä, vēritellä ’kieritellä, vieritellä’ |
|---|
| karjala | vierrä ’vieriä, kieriä; liirtää (reki); käydä pitkälleen; haalistua; kulua (aika)’, vierie ’vieriä; heittäytyä maahan’, vieretteä ’vierittää; kaataa; viettää; haalistuttaa’ |
|---|
| lyydi | vierdä ’käydä pitkäkseen; vieriä, pyöriä; tehdä mieli’, vieretädä ’jyrätä (peltoa); panna (toinen) makaamaan’ |
|---|
| vepsä | verda ’kaatua kumoon; käydä pitkäkseen; haalistua, virttyä’, veruda ’pyöriä, kieriä’, veretada ’kaataa, vierittää; panna (toinen) nukkumaan’ |
|---|
| vatja | vērrä ’vieriä; virttyä, haalistua’, vērettǟ ’vierittää’, vērähtǟ ’vierähtää’ |
|---|
| viro | veereda ’vieriä, kieriä, pyöriä, vyöryä; irrota (karvat)’, veeretada ’vierittää, pyörittää’ |
|---|
| liivi | vīerə ’vieriä; syntyä; poikia’, vīertə ’vierittää’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame fierrât (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame v-) ’vieriä, vyöryä; liirtää, luisua; tylsistyä (esimerkiksi viikate)’ |
|---|
. Sama sana (verbinomini) kuin vieri1 (katso tätä), katso myös vyöryä sekä virua ja virttyä, joihin on semantt. ja äänteellisiäkin yhtymäkohtia.
Samaa juurta olevia sanoja