luon­non­paik­ka

substantiivi/ˈluo̯nːonˌpɑi̯kːɑ/
Jaa

sisältää sanat: luonto + paikka

Merkitys

  1. (Kielitiede)luonnontilainen paikka

Käännökset

  • ruotsinaturlokal

Esimerkkilauseet

Vanhinta säilynyttä nimistöä edustavat sellaisten suurten luonnonpaikkojen ja laajojen seutukuntien tai vanhojen asumien nimet kuin Hausjärven—Lopen rajaseudulla melkoista aluetta kattavat Keihäsjärvi, Keihäsjoki
— Väinö Voionmaa, Hämäläinen eräkausi
Paikalla näytettiin "Käräjän kiveksi" sanottua suurehkoa kiveä, mutta muuten oli paikka synkkä luonnonpaikka, josta kerrottiin käärmetarinoita.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia I
Näiden kulttuuripaikanhaltijoiden lisäksi myös luonnonpaikoilla oli omat haltijansa: metsällä metsänhaltija ja merellä, joella, järvellä, kaivolla tai lähteellä vedenhaltija.
— Wikipedia: Vedenolennot

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviluonnonpaikka
Genetiiviluonnonpaikan
Partitiiviluonnonpaikkaa
Essiiviluonnonpaikkana
Translatiiviluonnonpaikaksi
Inessiiviluonnonpaikassa
Elatiiviluonnonpaikasta
Illatiiviluonnonpaikkaan
Adessiiviluonnonpaikalla
Ablatiiviluonnonpaikalta
Allatiiviluonnonpaikalle
Abessiiviluonnonpaikatta

Riimit

-ɑikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet