lu­paa­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: luvata

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka antaa lupauksen

Synonyymit

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Esimerkkilauseet

Ainoastaan koadjutori jäi osattomaksi; tosin luvattiin sopia paavin kanssa hänen kardinaalihatustaan, mutta hän tiesi, minkä verran saattoi luottaa tuollaisiin hommiin, kun lupaajina olivat kuningatar ja Mazarin.
— Alexandre Dumas, Myladyn poika
Silloin säikähtyivät palkan lupaajat ja pelkäsivät sotaväkeä, kutsuivat luoksensa ne muut päälliköt, joiden kanssa ennen olivat yhteisesti neuvotelleet toimenpiteistänsä — ni
— Ksenofon, Kyyroksen sotaretki
Tämän säännön voi toisaalta jättää myös ottamatta huomioon (jolloin viimeisen lupaajan on yleensä vaikein luvata voittamiensa tikkien määrää kohdassa 2 mainitun tarjoussäännön vuoksi).
— Wikipedia: Lupaus (korttipeli)

Englanninkieliset vastineet

  • promisor
aiheet:
luokat:

Lähteet