lupaaja
substantiiviJohdettu sanasta: luvata
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.henkilö, joka antaa lupauksen
Synonyymit
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Esimerkkilauseet
Ainoastaan koadjutori jäi osattomaksi; tosin luvattiin sopia paavin kanssa hänen kardinaalihatustaan, mutta hän tiesi, minkä verran saattoi luottaa tuollaisiin hommiin, kun lupaajina olivat kuningatar ja Mazarin.
Silloin säikähtyivät palkan lupaajat ja pelkäsivät sotaväkeä, kutsuivat luoksensa ne muut päälliköt, joiden kanssa ennen olivat yhteisesti neuvotelleet toimenpiteistänsä — ni
Tämän säännön voi toisaalta jättää myös ottamatta huomioon ( jolloin viimeisen lupaajan on yleensä vaikein luvata voittamiensa tikkien määrää kohdassa 2 mainitun tarjoussäännön vuoksi).
Englanninkieliset vastineet
- promisor