lu­va­ta

verbi/ˈluʋɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lu-va-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 694. yleisin sana

Johdettu sanasta: lupa

Merkitykset

  1. vakuuttaa, että jokin tulee tapahtumaan, antaa vakuutus, lupaus jostakin, joka tulee tapahtumaanLupaatko varmasti tulla?
  2. antaa aihetta odottaa jotakinSääennuste lupaa sadetta.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kaikki heränneet, jotka tiesivät liikutuksiin tulevansa, lupasivat olla kirkkoon menemättä tuon ensimmäisen saarnan aikana.
— J. A. Maunu, Lars Levi Laestadius
Suuttuneena, tuskastuessaan, ilmoitti herra komissarjus, että hän oli vietävä vanhempainsa luo, mutta yhdellä ehdolla: että hän lupaisi olla sitä koskaan enää tekemättä.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Kun viimeinen kello soi, kun molemmat ottelijat syleilevät toisiaan, he lupaavat toisilleen, ettei uusintaottelua tule.
— Wikipedia: Rocky

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan luvata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Minä puhun siitä äidille, ja sinä lupaat kunniasanallasi tehdä mitä minä esitän."
— Edmondo de Amicis., Sydän
Ja kaikki uroot tunkeutuivat lähelle ja lupasivat pyhästi, että hänestä tulisi heidän kuningattarensa.
— Charles Kingsley, Uroita
Niin suunnaton palkkio luvattiin, että se viekoitteli monta seikkailijaa etsintään.
— Edgar Rice Burroughs, Tarzanin poika
Mutta se ei minua auta eikä suutani tuki, että sinä juhlallisesti lupaat suostua.
— Ludwig Anzengruber, Toveri

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan lupa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen (kantaskandinaavi) *luƀa-, muinaisnorja lof ’lupa; ylistys’, muinaisruotsi lof ’suosio, lupa, ylistys, lupaus’, nykyruotsi nykynorja nykytanska lov, nisl lof ’lupa; ylistys’.

suomi → pohjoissaame loppe (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’lupa’, loppedit ’luvata’.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlupa, luvata, luppāhos ’lupaus’
karjalalupa, luvata, lupa(v)us, luvalline, luvatoin
vatjalupa, luvata, (vatjan Kukkosin murre) lupahuz
viroluba (g. loa, Wied myös luba), lubada, lubadus
liivi(kirj.; ← viro) lubā ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (12)
  • Moller 1756 Beskr 153 (sm ~ ruots)
  • Lindahl & Öhrling 1780 LL 216–17 (sm ~ lp)
  • Ganander 1787 NFL 2 122a, 123 (+ vi)
  • Diefenbach 1851 VWGoth 2 145 (sm ? < sk)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 136 (+ va)
  • Thomsen 1869 GSI 131 (< mn)
  • Qvigstad 1881 Beiträge 124 (sm > lp)
  • Ojansuu 1913–18 SUSA 30:17 7 (+ ink)
  • Kettunen 1938 LivW 206 (li < vi)
  • SKES 1958 314 (+ ka)
  • E. Itkonen 1960 LpChr 137 (sm > lp)
  • Vries 1961 AnEW 363 (ims lp < sk)

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.promise
  • ruotsilova
  • saksaversprechen, zusagen
  • ranskapromettre
  • venäjäсулить, обещать, пообещать
  • esp.prometer

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • promise
  • pledge
  • guarantee
  • undertake
  • vow

Esiintymistiheys

437 583 esiintymää · 166.7 / milj.

Suomi24
151.3
Sanomalehdet
173.9
Aikakauslehdet
92.9
Wikipedia
78.1
Reddit
89.8
Tekstitykset
408.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi E

Yleisimmät: lupasi 15 % · lupaa 14 % · lupaan 13 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin luvata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälupaanlupasinolen luvannutolin luvannut
sinälupaatlupasitolet luvannutolit luvannut
hänlupaalupasion luvannutoli luvannut
melupaammelupasimmeolemme luvanneetolimme luvanneet
telupaattelupasitteolette luvanneetolitte luvanneet
helupaavatlupasivatovat luvanneetolivat luvanneet
passiiviluvataanluvattiinon luvattuoli luvattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälupaisinolisin luvannut
sinälupaisitolisit luvannut
hänlupaisiolisi luvannut
melupaisimmeolisimme luvanneet
telupaisitteolisitte luvanneet
helupaisivatolisivat luvanneet
passiiviluvattaisiinolisi luvattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälupaa—
hänluvatkoonolkoon luvannut
meluvatkaamme—
teluvatkaa—
heluvatkootolkoot luvanneet
passiiviluvattakoonolkoon luvattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluvannenlienen luvannut
sinäluvannetlienet luvannut
hänluvanneelienee luvannut
meluvannemmelienemme luvanneet
teluvannettelienette luvanneet
heluvannevatlienevät luvanneet
passiiviluvattaneenlienee luvattu

Infinitiivit

1. infinitiiviluvata
1. inf. pitkä muotoluvatakseen
2. inf. inessiiviluvatessa
2. inf. inessiivi, passiiviluvattaessa
2. inf. instruktiiviluvaten
3. inf. inessiivilupaamassa
3. inf. elatiivilupaamasta
3. inf. illatiivilupaamaan
3. inf. adessiivilupaamalla
3. inf. abessiivilupaamatta
3. inf. instruktiivilupaaman
4. infinitiivilupaaminen
5. infinitiivilupaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippilupaava
Passiivin 1. partisiippiluvattava
Aktiivin 2. partisiippiluvannut
Passiivin 2. partisiippiluvattu
Agenttipartisiippilupaama
Kieltopartisiippilupaamaton

Riimit

-uʋɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luvata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luvata