lu­paa­mi­nen

substantiivi/ˈlupɑːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: luvata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä luvata

Etymologia

luvata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Näiden yhteydessä tapahtuva vastalahjan antaminen tahi lupaaminen morsiamelle, jolloinka meno muodostuu molemminpuoliseksi, tekee tämän yhteyden vielä vahvemmaksi.
— Albert Hämäläinen, Mordvalaisten tsheremissien ja votjakkien kosinta- ja häätavoista
Oli ollut varsin helppoa luvata Blixille olla pelaamatta klubissa hänen seurapiiriinsä kuuluvien toisten nuorten miesten kanssa, mutta jos lupaaminen on helppoa, on pitäminen vaivaloista.
— Frank Norris, Nuoruuden rakkautta
Toveri Kurskille 17. toukokuuta 1922 lähettämässään kirjeessä Lenin korosti: Oikeus ei saa poistaa terroria - tämän lupaaminen olisi itsepetosta tai petosta - vaan sen on perusteltava ja laillistettava se periaatteellisesti, selkeästi, vilpittä ja kauhistelematta.
— Wikipedia: Vladimir Lenin

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilupaaminen
Genetiivilupaamisen
Partitiivilupaamista
Essiivilupaamisena
Translatiivilupaamiseksi
Inessiivilupaamisessa
Elatiivilupaamisesta
Illatiivilupaamiseen
Adessiivilupaamisella
Ablatiivilupaamiselta
Allatiivilupaamiselle
Abessiivilupaamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet