lu­pa­kort­ti

substantiivi/ˈlupɑˌkortːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lu-pa-kort-ti (4 tavua) · 10 kirjainta

sisältää sanat: lupa + kortti

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kortti, joka osoittaa kantajalla olevan tietty lupa tai oikeus

Esimerkkilauseet

Komendanttivirastossa, josta hän ilman muuta sai lupakortin, hän tapasi vanhan sotilaan ja kysyi tältä tunsiko hän majuri von Buttenholtin.
— Friedrich Gerstäcker, Harhateillä
Hänellä ei ollut lupakorttia vastaanottoa varten, mutta hän luotti onneensa niin täydellisesti, ettei epäillyt hovisäännön väistyvän hänen pyrkimyksensä tieltä.
— Alexandre Dumas, Kuningattaren kaulanauha
Tänään oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä hän aikoi ensin käyttää lupakorttiaan ja katsella auringonlaskua Ehrenbreitsteinillä.
— Friedrich Gerstäcker, Harhateillä

Esiintymistiheys

195 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ortːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lupakortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lupakortti