lupakortti
substantiivi/ˈlupɑˌkortːi/lu-pa-kort-ti (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- kortti, joka osoittaa kantajalla olevan tietty lupa tai oikeus
Esimerkkilauseet
Komendanttivirastossa, josta hän ilman muuta sai lupakortin, hän tapasi vanhan sotilaan ja kysyi tältä tunsiko hän majuri von Buttenholtin.Hänellä ei ollut lupakorttia vastaanottoa varten, mutta hän luotti onneensa niin täydellisesti, ettei epäillyt hovisäännön väistyvän hänen pyrkimyksensä tieltä.Tänään oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä hän aikoi ensin käyttää lupakorttiaan ja katsella auringonlaskua Ehrenbreitsteinillä.Esiintymistiheys
195 esiintymää · 0.1 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ortːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Lupakortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lupakortti