lu­tis­taa

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

lu-tis-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

Esimerkkilauseet

Tuota jättiläistäkö he olivat pilkkailleet, ajattelematta ja arvaamatta, että hän olisi voinut rutistaa ja lutistaa jokaisen heistä sormensa päällä niinkuin he rutistivat imevän sääsken.
— Teuvo Pakkala, Pikku ihmisiä

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
melko yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja

Pohjana olevasta kannasta *lutta ’ohut, litteä’ lienevät johd. myös lude (katso tätä) sekä lutta, luttonen (Keski-Suomi) ’sadin (lintuja, hiiriä varten)’, lutsake (paikoin Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Satakunta Pohjois-Häme ja Päijät-Häme) ’linnunsadin’ ja lutti, luttu (paikoin murt.) ’poikueen laihduttama emäsika’. Vertaa myös litteä, lattea, lytty.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlutistā ’litistää, painaa kasaan, puristaa’, lutissella ’puristella’, lutistua ’litistyä’
karjalalutti ’hattureuhka’, luttu ’jk huono, ruma’
vepsä(ill.) luthu: hebon l. ajetas ’hepo ajetaan lamaan’
vatjalutissā ’puristaa’, (vatjan Kukkosin murre) luttū: pā luttū! ’syö!’, rahat pant́śī luttū ’rahat pantiin menemään’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lutistaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lutistaa