- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: lycka)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan lykky yhteydessä
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
- suomilykky
- nykyruotsilycka, muinaisruotsi lykka ’onni’, nykyruotsi lyckas, muinaisruotsi lykkas ’onnistua’
- keskialasaksa(ge)lucke ’kohtalo, onni’ lucken ’onnistua’
skandinaaviselta taholta (osittain varmaankin suomen välityksellä) myös pohjoissaame likˈko (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’onni’, likkostuvvât ’onnistua’, likkulâš ’onnellinen’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lükkü, lükkähüs ’hyvä onni’, lükistüä ’onnistua’ |
|---|---|
| karjala | lykky, lykykäs ’onnekas, onnea tuova’, lykkyisä, lykysteä, lykästeä ’onnistaa’, lykytteä ’onnitella’ |
| vatja | lükkü, lükükaz, (vatjan Kukkosin murre) lükükäz |
| viro | murt. (Kuusalu) lükk ’onni’ (vatja, viro mahdollisesti ← suomi) |