läh­tö­muo­to

substantiivi/ˈlæhtøˌmuo̯to/
Jaa

Yhdyssana: lähtö + muoto

Merkitys

  1. (Kielitiede)äänteellisesti tai rakenteellisesti muuttuneen nimen alkuperäinen asu, esim. Katavakari (> Katati), Kalatonlampi (Kalattoma)

Käännökset

  • ruotsigrundform

Esimerkkilauseet

Edellisellä alueella sellainen kompositio, johon kuului kaksi tupaa (tahi tupa ja sauna) ja niitä yhdistävä läpikäytävä, sekä vielä myöhäänkin erilliseksi salvottu eteinen, oli yleinen symmetrisen asuinrakennuksen lähtömuoto.
— Albert Hämäläinen, Keski-Skandinavian suomalaiset
Lähtömuotona voidaan pitää suoraan maaperältä tahi matalalle kivijalalle rakennettua suorasemäistä yksinäisaittaa, jonka ovi on päätyseinässä.
— Albert Hämäläinen, Keski-Skandinavian suomalaiset
Sen lähtömuotona on sana regina eli latinan ' kuningatar ', johon pohjautuvat myös Regina ja sen ranskalainen nimimuunnos Régine.
— Wikipedia: Reine (nimi)

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilähtömuoto
Genetiivilähtömuodon
Partitiivilähtömuotoa
Essiivilähtömuotona
Translatiivilähtömuodoksi
Inessiivilähtömuodossa
Elatiivilähtömuodosta
Illatiivilähtömuotoon
Adessiivilähtömuodolla
Ablatiivilähtömuodolta
Allatiivilähtömuodolle
Abessiivilähtömuodotta

Riimit

-uoto

Kaikki riimit

Lähteet