maa­il­man­me­no

substantiivi/ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌmeno/
Jaa

sisältää sanat: maailma + meno

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. maailman tapahtumien kulku tai vallitsevat tavat

Esimerkkilauseet

Vanhat Juhan-Vuolevit, Kustu-vaarit ja Ale-äijät, Erkit ja Ara-Matit, jotka ikäloppuina astuskelevat leveillä maalatuilla lattioilla, katsellen isoista ikkunoista tuntureita ja aapoja sekä tämänaikaista maailmanmenoa, muistelevat vielä nuoruutensa päivien Sompiota ja Sompion elämää — muistelevat muinaista pientä saupirttiäkin, oikeata erämaan asumusta.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Häneltä imi torpanpoika — Heikki Takaharju oli hänen nimensä — ensimmäiset käsityksensä yleisestä maailmanmenosta ja siitä yhteiskunnallisesta vallankumouksesta, joka maisterin varman vakaumuksen mukaisesti uhkasi kaikkia maailman valtakuntia.
— Eino Leino, Kootut teokset XIII
Siinä kirjastonhoitaja Michael Herne esittää pääroolia keskiaikaisessa näytelmässä, mutta ei sen jälkeen suostu riisumaan rooliasuaan, koska ei enää hyväksy vallitsevaa maailmanmenoa.
— Wikipedia: Don Quijote

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimaailmanmeno
Genetiivimaailmanmenon
Partitiivimaailmanmenoa
Essiivimaailmanmenona
Translatiivimaailmanmenoksi
Inessiivimaailmanmenossa
Elatiivimaailmanmenosta
Illatiivimaailmanmenoon
Adessiivimaailmanmenolla
Ablatiivimaailmanmenolta
Allatiivimaailmanmenolle
Abessiivimaailmanmenotta

Riimit

-eno

Kaikki riimit

Lähteet