Asiasanasto.fi

maa­il­man­me­nosubstantiivi

/ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌmeno/

sisältää sanat: maailma + meno

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.maailman tapahtumien kulku tai vallitsevat tavat

Esimerkkilauseet

Vanhat Juhan-Vuolevit, Kustu-vaarit ja Ale-äijät, Erkit ja Ara-Matit, jotka ikäloppuina astuskelevat leveillä maalatuilla lattioilla, katsellen isoista ikkunoista tuntureita ja aapoja sekä tämänaikaista maailmanmenoa, muistelevat vielä nuoruutensa päivien Sompiota ja Sompion elämää — muistelevat muinaista pientä saupirttiäkin, oikeata erämaan asumusta.

Samuli Paulaharju, Sompio

Häneltä imi torpanpoika — Heikki Takaharju oli hänen nimensä — ensimmäiset käsityksensä yleisestä maailmanmenosta ja siitä yhteiskunnallisesta vallankumouksesta, joka maisterin varman vakaumuksen mukaisesti uhkasi kaikkia maailman valtakuntia.

Eino Leino, Kootut teokset XIII

Siinä kirjastonhoitaja Michael Herne esittää pääroolia keskiaikaisessa näytelmässä, mutta ei sen jälkeen suostu riisumaan rooliasuaan, koska ei enää hyväksy vallitsevaa maailmanmenoa.

Wikipedia: Don Quijote

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimaailmanmeno
Genetiivimaailmanmenon
Partitiivimaailmanmenoa
Essiivimaailmanmenona
Translatiivimaailmanmenoksi
Inessiivimaailmanmenossa
Elatiivimaailmanmenosta
Illatiivimaailmanmenoon
Adessiivimaailmanmenolla
Ablatiivimaailmanmenolta
Allatiivimaailmanmenolle
Abessiivimaailmanmenotta

Riimit

-eno

Kaikki riimit