- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä espanjan mantilla ’mantilja’ ← latinan mantellum ’huntu; peite’.
man-til-ja (3 tavua) · 8 kirjainta
Hän nousi ylös, jätti vesiastian ja viskasi mantiljan yllensä ollen valmiina seuraamaan minua.Hän heitti mantiljansa ja sievän, pienen hattunsa sängylle, kääntyi sitte ympäri ja suuteli minua uudelleen.Sen pitemmittä harkinnoitta, tuommoisen hurjan riemastuksen puuskassa hän juoksi kuistille... Livreaan puettu lakeija oli aukaisemassa vaunun-ovea, ja siitä tuli ulos rouvas-ihminen mustassa mantiljassa, musta harso silmillä.Lähtökohtana lähinnä espanjan mantilla ’mantilja’ ← latinan mantellum ’huntu; peite’.
Taivutusluokka 13 (katiska)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑntiljɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Mantilja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mantilja