viit­ta

substantiivi/ˈʋiːtːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viit-ta (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 8 504. yleisin sana

Merkitykset

  1. harteilla pidettävä hihaton vaatekappale
  2. merkiksi pystytetty seiväs, karahka tms.Männyn tai kuusen karahkoita on käytetty talvitien viittoina.
  3. (merenkulku) reimari

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kullervo Kalervon poika. Siterran sininen viitta. kumahutti kultiahan, helähytti helmiähän.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Sitten hän viivyttelemättä pukeutui, otti viitan hartioilleen ja läksi ulos.
— Nikolai Gogol, Viitta
Kirjaimellisesti termi perustuu edelleen käsitykseen binäärisestä sukupuolisuudesta, miehestä ja naisesta, mihin viittaa termin etuliite bi -, ' kaksi '.
— Wikipedia: Biseksuaalisuus

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viitta lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Uskollinen Sydän nousi sanaa sanomatta, kääriytyi viittaansa ja tarttui pyssyynsä.
— Gustave Aimard, Uskollinen Sydän
Bellarion pani kirjansa pöydälle, heitti viitan hartioilleen ja seurasi heitä.
— Rafael Sabatini, Ruhtinattaren ritari
Parin minuutin päästä oli urkkija kääriytynyt viittaansa ja jättänyt huoneen.
— J. B. de Liefde, Kerjäläissoturit
Sen jälkeen hän heitti päähineen päähänsä, kääri viitan ympärilleen ja avasi oven.
— C. Georg Starbäck, Engelbrekt Engelbrektinpoika I

Etymologia

1viitta1 – tien, avannon tms. merkiksi pystytetty seiväs, katkaistu puu tai oksa

Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: ? ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja viti ’merkki; merkiksi sytytetty nuotio’, nykynorja vede, murt. vite ’verkonkoho’, tanska vede ’merimerkki’, nykyruotsi vette l. vätte ’sama merkitys; (metsästäjän) linnunkuva; (murt. myös) verkonkoho’ (tekijännimi kantaskandinaavi v:stä *witan ’osoittaa’, joka lienee samaa alkuperää kuin nykyruotsi veta, varhaisempi uusruotsi vita, muinaisyläsaksa wizzan, nykysaksa wissen jne. ’tietää’ ← kantagermaani *wait-).

pohjoissaame vihtta (eteläsaame luulajansaame inarinsaame) ’merkki, merkkiriuku; maamerkki, jonka perusteella kalastajat löytävät apajapaikan (N murt.); (Lu myös) merkkinuotio; poron korvamerkki (In)’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

–(suomi →) inkeroinen vītata ’viittoilla jhk menemään tai tulemaan’
karjalaviitata (Suojärvi; uud.) ’viitata’, viittuo (Uhtua) ’sama merkitys; osoitella sormillaan’
viroviit (g. viida) ’(tien)viitta’, (Wied) viidane ’sama merkitys; (tien)viitoilla merkitty’, (suomi ? →) viidata ’viitata, osoittaa’, viide ’viite, viittaus’

2viitta2 – hartioille pantava, väljä, tavallisesti hihaton päällysvaate, kaapu, mantteli

Alkuperä
Lainasana (venäjä: svíta)
Vanhin tieto
Matthias Salamnius, 1690
Levinneisyys
etupäässä kaakkoismurteet
Vastineita
inkeroinen, pohjois- eli vienankarjala, vatja

Lähtökohta: ← venäjä svíta ’pitkä, leveä, avonainen nuttu, viitta; turkin päälle vedettävä väljä takki; väljä kyntäjän mekko’ (demin. svítka → karjala sviitka ’(muun muassa) pitkä leveäolkaiminen sarkahame, hihaton takkimainen päällysvaate; pitkä kulunut vaate’).

suomi → nykyruotsi murt. Suomi vītta ’valkeasta sarasta tehty pitkä takki, jota käytetään sadesäällä’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvītta ’(kotikutoisesta kankaasta tehty turkinkin päällä pidettävä miesten) päällystakki’
pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala (kansanr.) viitta (»vesi viitta väinön poika, suo viitta kalevan poika») ’päällysvaate’
vatja(August Ahlqvistin aineistosta; usein kansanr.) vītta ’sama merkitys’

Englanninkieliset vastineet

  • box coatlähisynonyymi
  • cape
  • cloak
  • dolman
  • surcoat
  • tabard
  • robe
  • señal

Esiintymistiheys

17 930 esiintymää · 6.8 / milj.

Suomi24
6.2
Sanomalehdet
12.0
Aikakauslehdet
5.9
Wikipedia
9.1
Reddit
5.1
Tekstitykset
11.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: viitta 32 % · viittaa 23 % · viitan 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːtːɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viitta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viitta